Osa 4: Uusia askeleita

Uuden osan aika! Anteeksi että on kestänyt, mutta mulla on kova kiire koulun kanssa sekä olin viikon ulkomailla. Kirjoitusintokin on ollut välillä hukassa. Mutta kuten jo edellisen osan lopussa mainitsin niin tästä lähin yhdessä osassa on vain yhdestä perheestä. Tämä siksi, koska itselle on helpompi tehdä näin.

Vähälöiden viime osassa Raija tuli raskaaksi kolmannen kerran, mutta Tuukka ei ilahtunut äitinsä raskaudesta. Riidan jälkeen Raija kuitenkin tapasi Tuukan tyttöystävän. Pentti sen sijaan kasvoi lapseksi ja yritti auttaa äitiään raskauden kestämisessä.



Vähälä

Pieni perhe vietti normaalia arkipäiväänsä. Tuukka opiskeli työtänsä varten, Raija laittoi perheelleen ruokaa ja Pentti oli tuonut kaverin kotiinsa koulun jälkeen.

Hetki kuitenkin keskeytyi yllättäen, sillä Raija tunsi mahassaan kipua. Vauva oli päättänyt syntyä. Pentti yritti olla äitinsä tukena, mutta oli silti kauhuissaan äitinsä kiljuessa.

Pian Raija sai käsilleen pienen pojan, joka oli perinyt kaiken äidiltään. "Äiti, mikä sen nimi on?" Pentti kysyi ja katsoi uutta veljeään hellästi. "Kävisikö Peetu?" Raija sanoi katsahtaessaan kuopustaan."Joo se on hyvä!" Pentti vastasi.

Illalla perhe söi harvinaisesti yhdessä. Tuukka istui vaiti pöydän ääressä kuunnellen äitinsä ja Pentin juttelua uudesta tulokkaasta.

Pentti huomasi uuden pikkuveljen vievän paljon äitinsä aikaa ja päätti eräänä aamuna pedata äitinsä petaamatta jäänen sängyn. Äiti ainakin ilahtuisi tästä.

Tuukalla taas ei mennyt koulussa ollenkaan hyvin. Hän oli onnistunut taas mokaaman yhdessä kokeessa ja heittikin vihoissaan koepaperin maahan ja ruttusi sen olemattomaksi.

Pentti oli kyllä aivan eri maata kuin veljensä, hänellä sujui koulu hyvin, hän teki läksyt ajoissa ja sen lisäksi hän oli aina innokas auttamaan äitiään. Tällä kertaa oli vuorossa haravointi, kun syksy oli saapunut Kaunialaan.

Pentti oli alkanut innostua musiikista. Päivisin, kun läksyt oli tehty, hänelle jäi usein vapaa-aikaa, jolloin poika innoissaan katseli kaikenlaisia musiikkiohjelmia. Erityisesti pianon soitto oli alkanut kiinnostaa häntä kovin, mutta Pentti tiesi ettei heillä olisi varaa ostaa heille pianoa. Mutta ehkä vielä joskus he voisivat sellaisen hankkiakkin, siihen asti hän saisi tyytyä vain kuuntelemaan.

Eräänä iltana Pentti päättikin tunnustaa äidilleen haaveestaan. Raija oli ilahtunut pojan haaveista, mutta hänen sydäntänsä särki, kun hän joutui kertoa ettei heillä ollut varaa pianoon. Hän olisi niin halunnut kannustaa pientä poikaansa, mutta joutui vain nähdä pojan pettyneen ilmeen...

Tuukka oli ulkona myöhään kavereidensa kanssa. Raimo oli hänen parhaita kavereitaan, joIlle hän uskoitui. "Siis mä en oikeen tiiä kuinka mä tekisin. Tuntuu et mut potkastaa iha justiin koulusta ja siitä vasta mutsi hermostuis. Mut jos mä en mee huomenna aamulla sille keikalle niin pomo uhkas potkasta mut pihalle ja mistä me sitte rahaa muka saatais, jos mä en sitä hankkis" Tuukka selosti. "No mut eiks mutsis vois välis mennä töihin? Ootha sä jo muutenki ollu lähellä joutua selliin, niin eikö sun kantsis vaan lopettaa ne hommat muutenki?" Raimo ehdotti. "Niinhän se vois kyllä olla, mut mä kyl muutenki tykkään noista hommista enkä haluais lopettaa" Tuukka vastasi mietteliäästi.

"Mut vakavat aiheet siksi. Ootko sä vielä päässy sänkyyn sen punapään kans? Koska jos et nii mä kyl kohta isken sen!" Raimo sanoi leikilläään. "Niin varmaa sä nyt sen saisikki! Tuukka naurahti ja tönäisi Raimoa leikkisästi. "Sulla oo ees mitää mahkui kun se tykkää musta!" Tuukka jatkoi nauraen. "Älä luule kaveri itestäs liikoi, naiset ei voi vastustaa mua!" Raimo ylpeili.

Tuukka jäi pohtimaan Raimon sanoja nauraen. Kaveri oli oikeassa monesta asiasta, mutta naisista se ei ymmärtänyt mitään.


***

Raija oli syöttämässä kuopustaan. Hän oli onnellinen, että oli saanut vielä kolmannen lapsen, sillä Peetu oli vastustamaton. Hän oli muutenkin aina pitänyt lapsista. Mutta nyt hänen pitäisi jättää tämä pieni aarre kotiin.

Raija oli nimittäin saanut hakemansa työn arkkitehti-uralta. Hänen ensimmäinen työpäivänsä oli koittanut.

Kun tuli poikien lähtö kouluun saapui lastenhoitaja pitämään huolta pikku Peetusta muiden ollessa töissä ja koulussa. Tuukkakin oli päättänyt mennä kouluun, pomon varoituksista huolimatta.

Valitettavasti pätevästä suosituksesta huolimatta nainen oli täysi tohelo vauvan kanssa ja oli monta kertaa pudottaa pienokaisen.

Lopulta nainen jätti Peetun makaamaan kylmään maahan syötön jälkeen eikä tajunnut viedä tätä ollenkaan kehtoon.

Kun Tuukka pääsi koulusta hän oli hyvin masentunut. Koulussa hän oli joutunut rehtorin puhutteluun huonoista arvosanoista, jossa häntä oli uhattu erottamisella. Vaikka hän oli tehnyt oikein eikä ollut lintsannut niin silti hän joutui puhutteluun. Hän tiesi, että hän ei ollut moneen viikkoon tehnyt läksyjä ja pino näytti jo suurelta, mutta silti oli edes ihme, että hän vielä kävi koulua.

Pian poika havahtui kumminkin vauvan surkeaan itkuun, joka tuli keittiöstä, minne piittaamaton lastenhoitaja oli jättänyt Peetun. Tuukka kauhistui ja nosti pienen nyytin lämpimään syliinsä. "Ei hätää isoveli on tässä. Se täti saa maksaa, kun jätti sinut maahan", Tuukka leperteli tälle.

Ja ei kahta ilman kolmatta, sillä Tuukka sai puhelun pomoltaan. Pomo ei ollut ollenkaan tyytyväinen. "Sinun poissaolosi vuoksi meillä ei ollut ketään tarkkailijaa ja olimme jäädä kiinni. Et selvästikkään ole valmis joukkoomme, joten saat potkut. En tee mitään rosvolla, joka ei tule silloin kun sovitaan!" karhea miesääni sanoi ja vastausta kuulematta löi luurin korvaan. "Mutta...mutta..." Tuukka jäi änkyttämään puhelimeen...

Koulusta päästyään Pentti näki äitinsä ja syöksyi halaamaan tätä. "Hei äiti, miten eka päivä töissä meni?"
"Hyvinhän se, mutta oli jo ikävä teitä lapsia. Missäs veljesi on? Olisi hänelle vähän asiaa", Raija vastasi.

"Tuukka sain tänään puhelun rehtoriltasi kesken työpäivän! Olet kuulemma jättänyt tekemättä läksyjäsi jo monta kuukautta ja arvosanasi ovat niin huonot, että he ovat lähellä erottaa sinut! Kuinka se voi olla mahdollista?" Raija huusi vihaisena. "No ei oo pahemmi kiinnostanu koulu. Ja jos et oo huomannu nii mä oon hankkinu meille rahaa sillä ajalla minkä oisin voinu niitä läksyjä tehdä", Tuukka puolustautui. Vielä äidinkin piti pahentaa hänen päiväänsä...

"Olet sinä hyppinyt kaveriesikin kanssa silloin, kun et töissä ole ollut. Ja äläkä luule, että en tietäisi, millä tavalla olet saanut meille niitä rahoja hankittua. Olen kuullut huhuja, että minun poikani olisi mukana jossain lainvastaisessa toiminnassa!" Raija jatkoi. "Äiti oikeasti, älä viitsi juuri tänään. Mä en muutenkaan nyt just jaksa! Mulla on ollu rankka päivä! Ja sain muutenkin potkut tänään pomolta, joten et enää viitsisi siitä!" Tuukka sanoi jo lähes itku kurkussa ja pakeni omaan huoneeseensa.

Myöhemmin illalla Tuukka nähtiin salaa hiipivän ison limusiinin kyytiin ja palaavan vasta aamuyöllä takaisin.. "Sori vaan äiti", Tuukka kuiskasi.


***

Oli viikonloppu ja Pentti oli juuri nyt niin iloinen, sillä äiti oli luvannut hänelle, että vielä jonain päivänä hänelle ostettaisiin ikioma piano!

Tuukka peilaili hermostuneena itseään. Näyttiköhän nyt tarpeeksi hyvältä? Ja miksi juuri tänään hänellä piti olla finnejä? Niinkuin hän ei olisi jo ollut muutenkin hermostunut.


























Juuri päästyään syömään aamupalaa tuli Pentti keittiöön. "Tuukka tänne tulin äsken joku punatukkainen tyttö", Pentti kertoi. "Se on varmaa Anneli, ootas mä meen ihan justiin sinne", Tuukka vastasi ja hotkaisi loput aamupalastaan nopeasti.

Lopulta Tuukka löysi tytön Peetun huoneesta. "Hei muru, täällähän sä oot", Tuukka sanoi. "Hei! Joo mä kuulin itkua ja mun oli vaan pakko ottaa tää pikkuinen syliin", Anneli sanoi hellästi. Hän ei tiennytkään, että Anneli piti noin kovasti lapsista.

Saatuaan houkuteltua tytön viimeinkin pois Peetun luota, istahti nuoripari sylikkäin sohvalle. "Tiedätkö, sä oot kyllä niin kaunis", Tuukka sanoi katsoessaan tytön vihreitä silmiä ja suuteli tätä.

Pian suutelu muuttui kiihkeämmäksi ja heidän kätensä kulkivat toistensa vartaloilla hyvin vilkaasti. "Mä haluan sua tosi paljon", Tuukka sanoi hengästyneenä. "Niin mäkin sua", Anneli vastasi pojan yllätyksekseksi. "No no pitäiskö meidän....?" Tuukka koitti kysyä.

Ennen kuin kuitenkaan Anneli kerkesi vastata mitään, he kuulivat askelia ja avattuaan silmänsä kumpiki huomasi kauhukseen Raijan seisovan aivan lähellä. He irtaantuivat äkkiä toistaan noloina, paljonko Raija oli kuullut? 

"Anteeksi jos keskeytän jotain, mutta nyt olisi Peetun syntymäpäivät", Raija sanoi paheksuvasti kovaan ääneen."Eikö sun mutsi pitänyt olla töissä?" Tuukka sanoi punaisena. "Minulla oli lyhennys", Raija vastasi ja siirtyi kakun ääreen.

Niinpä puhallettuaan kynttilät äitinsä avustuksella kasvoi Peetu taaperoksi muun perheen katsoessa.

Kakkua syödessään nuoripari ei voinut olla pitämättä toisiaan kädestä. Tuukka silti mietitytti, mitä Anneli olisi hänelle vastannut jos hänen äitinsä ei olisi tullut keskeyttämään. Hän ei silti vaan enää osannut ottaa aihetta esiin. Pohdintoihinsa keskittyneenä Annelin seuraavat sanat yllättivät hänet. "Olit oikeessa, että mun kannatti vaan kielloista huolimatta tavata sua. Ei isällä oo oikeutta kieltää mua tapaamasta sua", Anneli sanoi hymyillen. "Oot kyllä kaiken tämän salailun arvoista."

"Niin ei ookkaan ja kiitti, oot varmaa eka ihminen, joka ajattelee noin musta. Tuntuu kivalta, kun joku on valmis uhmaamaan muita, että voi olla mun kanssa", Tuukka sanoi rehellisesti vastaten tyttönsä hymyyn.

Peetusta oli kasvanut hyvin äitinsä näköinen pieni hurmaava poika. Raija huomasi kiitollisena, että oikeastaan hänen kuolleen miehensä geenejä Peetu ei ollut saanut yhtään.

Raija tiesi, että tämä päivä jolloin hänen tulisi kertoa tämä vielä tulisi ja nyt oli sen aika. "Tuukka, nyt kun seurustelet ja siitä päätellen kun tänään näin teidät, olette jo suhteessanne jo siinä vaiheessa, joten äitinäsi minun tulee kertoa tämä...", Raija aloitti. "Hei seis, nyt mä tajuun mitä sä tarkotat, eikä sun todellakaa tarvi kertoa! Mä tiiän tarpeeksi seksistä yms. joten jos et viittis? Koulus on jo kerrottu ihan tarpeeksi!", Tuukka keskeytti nolona. "No hyvä on, mutta kunhan käytätte ehkäisyä! Olette vielä liian nuoria vanhemmiksi", Raija myöntyi.

Samana iltana Raija sai yllättävän soiton työkaveriltaan, joka oli järjestänyt hänelle sokkotreffit. "Mene huomenna klo. 18 keilaradalle niin tapaat hänet siellä",työkaveri selosti. Raijalla olikin pitkä aika viimeksi siitä, kun hän oli käynyt ulkona, joten hän suostui.

Pentti oli kovin tykästynyt pikkuveljeensä ja hän usein leikkikin tämän kanssa, nyt kun veli jo osasi tehdä muutakin kuin vain maata kehdossa. Peetu nautti isoveljensä huomiosta ja kikatteli tämän tempuille.

Raija oli ollut hermostunut koko päivän. Treffit olisivat hänen ensimmäiset treffinsä Joukon kuoleman jälkeen. Oliko hän varmasti valmis tapailemaan uusia miehiä? Olihan Joukon kuolemasta jo monta vuotta, joten eiköhän hän olisi. Raija yritti rauhoittaa itseään keskittymällä tarkkuutta vaativan shakkiin, mutta sekään ei vienyt hänen ajatuksiaan muuhun illalla olevista sokkotreffeistä.

Illan koittaessa Raija valitsi hermostuneena itselleen hienot vaatteet ja laittautui. Peilallessaan itseään Raija ei voinut olla ajattelematta, että kelpaisiko hän enää kellekkään miehelle kolmen lapsen äitinä..

Tuukka oli kerrankin tehnyt fiksusti ja suostunut jäämään lapsenvahdiksi kotiin siksi aikaa kun Raija olisi ulkona. Ehkä hän tällä tavoin yritti myös hyvittää aiempia ilkeyksiään äidilleen.

Peetu oli suloinen lahjakas pikku taapero, joka ei onnekseen vielä ymmärtänyt perheen arjesta mitään.


***

Raija oli löytänyt tiensä keilahalliin ja odotti treffikumppaniaan. Hän ei tiennyt ollenkaan miehestä muuta kuin että miehellä oli mustat hiukset ja vaalea iho ja hänen nimensä oli Silvo. Aikansa kuluksi Raija kokeili keilaustaitojaan.

Oltuaan vartin keilaamassa tuli hänen luokseen mies, joka sopi kuvaukseen. "Hei, oletko Raija Vähälä? Olen Silvo Mäkelä", mies esittäytyi. "Kyllä olen, hauska tavata", Raija vastasi arasti.

Juteltuaan hetken aikaa Raijalle oli muodostunut jo pientä kuvaa Silvon luonteesta. "Olet kyllä aika kuuma, vien sinut illallisen jälkeen luokseni", Silvo kehaisi virnistäen hävyttömästi ja otti Raijasta kiinni. "Ööh tuota kiitos kai", Raija sai vastattua, mutta irrottautui miehen otteesta.

Sen kommentin jälkeen Raija ei enää keksinyt mitä sanoa, eikä hän enää edes halunnutkaa jutella tuolle irstaalle miehelle, joten he viettivät ruokahetken hiljaa.

Mutta koska ilta oli vasta aluillaan, lupautui Raija kohteliaasti vielä keilamaan. Hävyttömän luonteen lisäksi Silvo oli kova neuvomaan: "Nyt otat pari askelta ja heilautat kättäsi näin. Jahas ei yhtä hyvä kuin minulla, koska työnsit näin etkä näin..." Raija pyöräytti silmiään itsekseen viitsimättä vastata miehelle.

"Tuota minun täytyy lähteä nyt kotiin", Raija sanoi. "Mitä miksi? Sinähän tulet minun luokseni", Silvo vastasi kummastuneena. "Ei en tule, lapseni ovat yksin kotona, joten täytyy mennä", Raija selitti hätävalheena. "Vai että sinulla on lapsia, no siinä tapauksessa en olisi halunnutkaan minkään yksinhuoltajan äidin kanssa tehdä yhtään mitään. Nämä treffitkin olivat ajan haaskausta!" Silvo totesi vihaisena ja lähti.

Raija istahti kadun varrella penkille pettyneenä. Tätä hän oli pelännytkin. Suhtautuisivako kaikki miehet häneen noin, kun kuulisivat että hänellä on kolme lasta? Vaikka nämä treffit olivat olleet muutenkin kamalat niin silti häntä jäi harmittamaan, miten Silvo oli suhtautunut siihen, että hän oli yksinhuoltaja.

Kotiin päästyään Raija meni ensiksi katsomaan pientä poikaansa. "Mikti äittä surulline?" Peetu sopersi, kun äiti nosti hänet syliinsä. 

"Äitillä oli rankka ilta ilkeän miehen kanssa, mutta nyt on kaikki hyvin kun äiti pääsi kotiin", Raija kuiskasi Peetulle joka katsoi mietteliäästi äitiään. "Peetu tekee äittän iloseks", Peetu vastasi ja halasi äitiään.

Peetunkin nukahtaessa kehtoonsa meni Raija ulos ja antoi viimeinkin kyynelten tulla. "Kunpa Jouko olisit täällä niin kaikki olisi helpompaa. Kaipaan sinua", Raija kuiskasi hiljaa taivaalle.


***

Raija oli päättänyt hetkeksi unohtaa huolensa ja keskittyi perheeseensä. Peetu oli oppinut jo puhumaan ja kävelemään, mutta potalle opettelemisesta ei tuntunut tulevan mitään. Ilmeisesti poika pelkäsi potan nielevän hänet, sillä tämän ilme oli kovin pelokas aina kun hän joutui potalle istua.

Raija yritti opettaa poikaa myös oppimaan vanhan lastenlorun, mutta lorun lauseet olivat sen verran mutkikkaita ettei Peetua tuntunut se innostavan ollenkaan.

Tavallisen isoveljen tavoin Tuukalla oli tapana kiusata nuorempaa veljeään. Usein saattoi kuulla poikien tappelut äänet, kun Tuukka taas jollain tavalla oli keksinyt härnätä veljeään.

Saattoi olla myös se, että ehkä Tuukkaa vain ärsytti veljensä hyvät kouluarvosanat, koska monina päivinä poika toi kymppejä koulusta. Tuukan omat arvosanat kun olivat vieläkin kovin alhaisia. Raija oli niin ylpeä Pentistä.

Pian tuli kumminkin sekin aika, kun Pentin tuli aika kasvaa teiniksi. Raija toivoi kaikesta sydämestään ettei Pentti seuraisis isoveljensä jalanjälkiä teini-iän myötä vaan pysyisi kunnollisilla teillä.

Ja sydäntenmurskaaja pojasta kasvoikin! Hänestä tuli entistä söpömmän näköinen nuori mies. Tavoitteeksi Pentti sai perhetavoitteen.

Tuukka toivotti veljelleen hyvää syntymäpäivää ja sanoi, että voisi jopa nyt tunnustaa hänet veljekseen, kun Pentti tulisi samaan kouluun. "Sä tuut niin hurmaan meidän koulun likat ihan varmasti!" Tuukka myönsi nauraen.

Poikien päästyä kouluun oli Raija miettinyt, että kokeilisi treffipalvelua. Hän soitti vanhan eukon paikalle ja kertoi tälle haaveensa unelmamiehestään. Valitettavasti eukko vaan sattui arvostamaan rahaa enemmän kuin tosirakkautta, jota Raijalla ei ollut.

Annettuaan eukolle vähäisiä rahojaan, Raija saikin juuri sen arvoisia miehiä. Kukaan miehistä ei ollut Raijan mieleen eikä yksikään heistä myöskään pitänyt hänestä. Raija alkoi katua koko kauppaansa ja pyysi naista poistumaan tontilta. Alkoi vaikuttaa siltä, että hän ei löytäisi sitä unelmien miestä.

Surullisena Raija istahti maahan puun juurelle. Miksi häntä ei onnistanut? Eikö hän kelvannut kenellekkään? Oliko hänet tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen? Tuskin Joukokaan olisi hänen halunnut jäävän häntä vain ikuisesti suremaan. Löytäisikö hän koskaan enää ketään kunnollista Joukon jälkeen vai joutuisiko hän elämään loppuelämänsä yksin?


Semmoinen osa. Toivottavasti tykkäsitte! Yritän saada yhden osan ainakin vielä julkaistua joulukuussa :) Nyt kaikki ihmiset kertomaan mielipiteensä osasta! (: Saitteko vähän enemmän nyt kiinni Vähälöiden perheestä?