Osa 5: Murheita

Pahoittelut kun tässä osan tekemisessä meni näin kauan. Kuten jo kerroinkin muutin toiselle puolelle Suomea melkein heti uudenvuoden jälkeen ja nyt on vasta vähitellen alkanut tajuta, että mä oon oikeasti täällä isossa kaupungissa enkä asu enää maaseudulla vanhempien kanssa. Muuttokiireet ja uusi elämänvaihe ovat siis vieneet valtavasti energiaa, mutta nyt alkaa taas löytyä intoa ja aikaa, joten päädyin viimeinkin kirjoittamaan osaa. Tässä siis vuorossa Röyhkän perheen arkea.

Röyhkien viime osassa Röyhkät muuttivat Kaunialaan ja aloittivat uuden elämän. Kaikki ei sujunut kuitenkaan hyvin, kun Lulu ei millään meinannut sopeutua uuteen kouluunsa. Lopulta hän ystävystyi häntä vanhemman Tuukan kanssa sekä koulun uuden oppilaan, Merin kanssa. Jouko sopeutui hyvin rooliinsa huolehtia kotona kaikesta, kun taas Jutta alkoi käydä töissä unelmaurallaan. Jutta kuitenkin tuli yllättäen raskaaksi, josta Jouko oli innoissaan. Jutta ei kuitenkaan innostunut miehensä tavoin raskaudesta. Lopulta lapsi syntyikin ja sai nimekseen Leo.


Röyhkä

Jouko oli aivan lumoutunut Leosta ensimmäiset kuukaudet. Hänellä oli oma pieni poika! Olikin kulunut pitkä aika siitä, kun perheessä oli viimeksi ollut pieni lapsi. Jouko ei aluksi edes huomannut, että Jutta ei ollut niin innoissaan uudesta pienokaisesta kuin hän. Vähitellen hän alkoi huomata, että oli ainut joka hoiti Leoa, mutta ei se häntä haitannut.

Jutta sen sijaan keskittyi entistä enemmän omaan uraansa. Hän ei osallistunut Leon hoitoon vaan vietti vapaa-aikansa kuntoillen ja katsoen televisiota. Hän oli ahkeran työntekonsa ansiosta ylennyt urallaan jo hieman korkeammalle ja jalkopallotähden ura häämötti jo lähempänä.

Entisaikaan perheenpäänä mies oli tienannut elannon pöytään, kun taas vaimo oli huolehtinut kodista. Nykyaikana oli kuitenkin mahdollista päinvastainenkin asetelma, kun Röyhkän perheessä Jouko huolehti lapsista ja kodin askareista, kun taas Jutta hoiti tienaamisen, jolla perhe eli. Silti perheenpäänä Joukoa hieman harmitti maksaa laskuja vaimonsa rahoilla.

Jutta ei kuitenkaan tienannut vielä tarpeeksi, jotta pikku Leolle olisi saatu oma huone, niinpä pienokainen saikin jonkin aikaa vielä nukkua keittiössä.

Jutta teki kaikkensa, jotta ylenisi mahdollisimman nopeasti. Hänet saattoi usein nähdä punnertamassa tai tekemässä vatsalihaksia olohuoneessa.

Jutta koitti myös pitää aktiivisesti yhteyttä muihin työkavereihin sekä isoveljeensä, jota hän ei ollut nähnyt aikoihin. Nainen oli myös kuullut, että hänen veljensä työskenteli hyvin korkeassa asemassa samalla alalla ja koitti vedota veljeensä, jotta tämä voisi suositella häntä johtokunnalle.

Jouko oli turhautunut nykyajan nuorisoon. Eräskin poika kävi heillä usein potkimassa roskiksen maahan eikä Jouko voinut ymmärtää miksi. Yhtenä päivänä hän nappasikin pojan kiinni verekseltään ja poika saikin kuulla kunniansa turhautuneelta mieheltä.

Liian pian koittikin se aika, kun Lulun oli aika kokea teini-iän tuomat haasteet.

Tytöstä kasvoikin kaunis neitokainen, joka päätti pitäytyä ainakin vielä samassa kampauksessa. Lulu oli iloinen, että viimeinkin kasvun myötä hän pääsisi samaan kouluun, jota Tuukkakin kävi. Tuukasta oli nimittäin tullut tälle hänen yksi parhaimmista ystävistään.

Jouko oli hieman haikeana pienen tyttärensä kasvusta. Pian tyttö olisi jo tarpeeksi vanha muuttamaan kotoa...
























Joukosta oli alkanut vähitellen tuntua, että he olivat etääntyneet Jutan kanssa toisistaan. He eivät enää olleet päivän aikana paljoa tekemisissä ja Jutta oli aina jo nukkumassa, kun Jouko vasta pääsi nukkumaan. Hän ei edes muistanut, koska viimeksi he olivat viettäneet yhteisen hetken lakanoiden välissä. Siitä saattoi olla jo hyvin pitkä aika, kenties viimeksi ennen Leon syntymää.

Myös Lulu oli pannut merkille, että hänen vanhempansa eivät enää viettäneet aikaa keskenään. "Onko sulla ja äidillä kaikki hyvin?" Lulu kysyi huolissaan. "Kyllä meillä on, äitisi on vain ollut hyvin kiireinen viime aikoina, kun hän yrittää saada taas ylennystä", Jouko yritti sanoa. Hän ei halunnut huolestuttaa tytärtään. Lapset olivat kuitenkin hyvin herkkiä ja vanhempien avio-ongelmista tietäminen vaikuttaisi varmasti koulunkäyntiin. 

Seuraavana päivänä oli vuorostaan Leon aika kasvaa. Jutta ei ollut edes poikansa syntymäpäivillä, mutta se ei tuntunut päivänsankaria häiritsevän. Poika kasvoi söpöksi taapertajaksi ja näyttää kovasti äidiltään.

Viimeinkin perhe oli saanut tarpeeksi rahaa, jotta Leolle saatiin oma huone eikä pojan tarvinnut enää nukkua keskellä keittiötä.

Jutta sen kuin vain jatkoi kuntoilua ja vältteli miestänsä. Hän tiesi tekevänsä väärin, mutta kuva hänestä urheilu-uran huipulla vei hänen syyllisyydentuntonsa pois ja sai hänet ponnistelemaan vain entistä lujempaa. Simin elämässä tärkeintähän oli toteuttaa unelmansa vai oliko?

Lulu oli tuonut pitkästä aikaa Tuukan heille kylään koulun jälkeen. Lulua hieman hävetti tuoda hänet pinkin sävyiseen huoneeseensa. Se oli niin tyttömäinen ja räiskyvä, mutta pohjimmiltaan hän itsekkin oli oikeasti hyvin tyttömäinen, hän pyrki vain usein pitämään sen puolen itsestään piilossa. Huoneen oli kuitenkin nyt kelvattava. Onneksi hän oli sentään saanut piilotettua enimmät vaaleat karvatyynyt ja pehmolelut kaappiin. Tarkkailessaan poikaa hän hoksasi Tuukan ilmeen olevan täynnä hämmennystä ja naurua, kun tämä kahtsahti hänen huonettaan.

"Siis onko tää oikeesti sun huone? Luulin melkein tulleeni tyttöystäväni huoneeseen. Sillä vois olla tällänen huone, mutta sun huoneen olin kuvitellu aina jotenkin erilaisemmaksi, en näin tota tyttömäiseksi", Tuukka kiusoitteli nauraen. Lulu katsahti maahan ja tunsi punastuvansa. " Tota sori, jos mä petin sun odotukset", Lulu sanoi häpeissään. Olisi sittenkin pitänyt mennä Tuukalle eikä käskeä häntä tänne..."No hei se oli vitsi, en mä tarkottanu mitään pahaa. Yllätyin vaan", Tuukka vastasi huomatessaan tytön loukkaantuneen.


























"Mut hei ootko kuullu, et Raimo yritti pyytää Sannaa ulos, mut se torju sen ja nimitti Raimoa leveileväksi idiootiksi!", Tuukka jatkoi nauraen. 
"Eikä, mitä se oikein ajatteli! Ei Sanna nyt siitä oo kiinnostunut! Se vissiin luulee vähä liikoja itsestään" Lulu naurahti. "No vähä joo, mut sehän on Raimo, se on aina semmonen, muistatko, kun kerroin, että se......", Tuukka kertoi.

"Tiiäkkö se kyllä kysyi multa sustakin yks päivä, että oisko sillä mahkuja sun kanssa", Tuukka tunnusti hetken päästä.
"Ööh niinkö?" Lulu vastasi nolona. "Mitä sä sille vastasit?"
"Sanoon, että tuskin, koska sä oot liian hyvä sille", Tuukka vastasi. Tuukan vastaus sai tytön sydämen tykyttämään lujempaa ja hymyn nousemaan tämän kasvoille. "Enhän mä nyt sua, mun hyvää kaveria, antais niin epätoivoiselle jätkälle!" Tuukka jatkoi virnistäen.
"Heheh, no hyvä, koska en oo oikeastaan siitä kiinnostunut", Lulu tunnusti ja punastui entisestään. Hän ei voinut olla katsomatta hymyillen Tuukan komeita kasvoja. Poika oli niin rennosti hänen kanssaan ja näytti aivan liian hyvältä...

***

Jutta oli alkanut nähdä painajaisia pitkin viikkoa. Hän tunsi silti valtavaa syyllisyyttä ja näki siksi painajaisia. Hän tunsi olevansa hirveä äiti, kun ei välittänyt pojastaan ja niinhän kyllä olikin. Kuka tahansa muu olisi iloinnut lapsesta, mutta hän ei edes muistanut, koska oli viimeksi ottanut pojan syliin vai oliko synnytyksen jälkeen ottanutkaan.

Leo oli tullut siihen ikään, että hänen olisi aika oppia puhumaan. Jouko kovasti yrittikin opettaa poikaa puhumaan, mutta tämä ei tuntunut edes huomaavan isänsä yrityksiä ääntä sanoja, vaan keskittyi katselemaan ympärilleen.

Lulu oli ihastuksissa pieneen veljeensä, joka oli hänestä hyvin suloinen. Lulu heitteli ja kutitteli veljeään, joka oli innoissaan kaikesta tästä huomiosta. "Wiii uulestaan", Leo huudahti. "Oi, sinähän puhuit! Pikkuveitikkahan osaa puhua!" Lulu huudahti hyvillään.

Lulu oli lähtenyt parhaan ystävänsä Merin kanssa leikkikentille, jossa paikallinen nuoriso vietti aikaansa. Vuosien jälkeen Meri oli edelleen hänen ikäisistään tämän ainoa ystävä. Se ei kuitenkaan enää niin häirinnyt Lulua, sillä hän oli tutustunut myös Tuukan kavereihin, jotka tuntuivat hyväksyvän hänet muitta mutkitta. Silti Meri oli hänen paras kaverinsa "Thomas on tuolla. Mee sanoon sille jotain", Lulu kuiskutti hihittäen Merin ihastuksesta. "Älä kato sinne, enhän mä nyt vaan voi mennä sinne, kun sillä on siellä kaverikin", Meri kuiskutti takaisin ujona.

"No sun pitää joskus vielä tehä aloite, jos se ei tee. Et sä muuten sitä saa", Lulu rohkaisi. "Mut et oo itekkää kertonu Tuukalle", Meri vastasi. "Koska sillä on tyttöystävä, joka sattuu oleen mun serkku... Sitä paitsi mä oon sen parhaita kavereita, ei ystävä voi sille vaan semmosta kertoa... Ei se muutenkaan varmaan mitään muuttais parempaa suuntaan ainakaa, paremminki pilais. Mutta Thomas on sinkku, joten sä voit pyytää sitä ulos", Lulu selitti. "Mä meen nyt uimaan ja sä käyt pyytääs sitä ulos sillä välin", Lulu patisti. "Joo mä koitan. Mut noi jotkut tuijottaa meitä taas..."Meri sanoi turhautuneena. "Koita olla piittamatta, luulis et ne ois väsyny siihen jo parissa vuodessa", Lulu sanoi yhtä turhautuneena katsahtaessaan tuijottavien poikien suuntaan.

Hetken aikaa uiskenneltuaan altaassa, Meri liittyi myös hänen seuraansa. "Miten meni?" Lulu kysyi samantien. "Ihan hyvin, se sanoi et nähtäskö perjantaina ja oli aikonut tulla muutenkin joku päivä kysyyn mua ulos", Meri selitti innoissaan. "Kiva juttu, mähän sanoin", Lulu tuumasi haikeasti. Miksi sen piti olla toisille niin helppoa...

Kun viikonloppu koitti niin Lulu oli entistä surullisempi. Meri oli soittanut ja kertonut kuinka hyvin hänellä ja Thomasilla oli synkannut ja kuinka he olivat sopineet jo seuraavat treffit. Hän oli onnellinen Merin puolesta, mutta samalla hän tunsi kateuden piston. Miksi Tuukan piti olla varattu. Jos hän olisi ollut vanhempi, niin hän olisi napannut Tuukan ennen muka niin sievää serkkuansa. Silloin Tuukka olisi voinut nähdä hänet ehkä muunakin kuin keskenkasvuisena pikkutyttönä, joka koitti sopeutua hänen maailmaansa. Mutta ei, hänen täytyi sietää oman ikäluokkansa syrjintää eikä kukaan tuntunut pitävän hänestä samalla tapaa kuin Thomas Meristä. Mitenkä häntä suututtikaan kaikki tämä epäoikeudenmukaisuus...

***

Jouko oli jättänyt Leon olohuoneeseen sillä aikaa, kun teki ruokaa. Leo ei ollut järjestelyyn ollenkaan tyytyväinen, sillä hänellä oli kiljuva nälkä. "Ättää ruokaaa!!" Leo kiljui äidilleen. Jutta huokaisi ja nosti taaperon syliinsä, joka alkoi kiljua sylissä vain entistä lujempaa. Jutta tunsi, ettei osannut ollenkaan toimia kuten äidin kuului. Siinähän vain Leo rimpuili ja huusi kurkku suorana. Miksi joku edes tahtoi hoitaa pikkulapsia? Se ei sopinut ollenkaan hänen luontoonsa.

"Voi pikkuinen, et viitsisi huutaa äidillesi."Kyllä varmasti hänkin vielä oppii pitämään sinusta", Jouko kuiskasi taaperolle. "Isi ainakin aina rakastaa sinua. Nukuhan nyt."

Lulu oli alkanut nähdä vähemmän Meriä. Tyttö tuntui nykyään viettävän kaiken aikansa uuden poikaystävänsä kanssa. He eivät olleet viettäneet pitkään aikaan aikaa yhdessä. Hän tunsi taas itsensä yksinäiseksi, mutta onneksi hänellä oli välituntisin aikaa nähdä sentään välillä Tuukkaa. Mutta silti hän ikävöi paljon Meriä. Lulu koitti taas kerran yrittää saada tyttöä kiinni, mutta taas hän kuuli vain vastaajan. "Hei täällä ilmeisesti entinen paras ystäväsi. Jos enää muistat mua! Oon kyllästynyt siihen, että sulla ei oo enää aikaa mulle! Joten vietä hyvä loppuelämä, hyvästi!!" tyttö kiljaisi vihaisena.

Jutta oli päättänyt yllättää Joukon ja hyvittää hieman kylmää käytöstään. "Tiedätkö mä sain juuri ylennyksen, joten se kunniaksi varasin meille varauksen ravintolasta ja mennään viettämään vähän kahdenkeskistä aikaa. Lulu voi vahtia Leoa," Jutta selitti innoissaan. "Sehän sopii", Jouko sanoi ja hymyili vaimolleen. Juuri tätä he tarvitsisivat nyt.

Ravintolassa odottaessaan tilauksiaan, päätti Jouko pienen painostavan hiljaisuuden jälkeen tunnustaa mielessä vaivaavat asiat. "Kuule, minusta on tuntunut viime aikoina, että et keskity perheeseesi ollenkaan. Tiedän, että urasi on tärkeä, mutta niin tulisi perheesikin olla", Jouko sanoi. "Tiedän, että olen tehnyt väärin teitä kaikkia kohtaan, mutta koitan parantaa tapani. Itseasiassa ajattelin pyytää veljeni perhettä meille vierailemaan ja pitämään hauskaa", Jutta vastasi.

Lopun aikaa tunnelma keventyi huomattavasti ja Jouko ja Jutta söpöilivät toisilleen kuin vastarakastuneet.

"Malja meille, ylennykselleni ja koko perheelle", Jutta julisti ja kohotti maljan.

Illan kunniaksi pari päätti suunnata kuvausautomaatille ottamaan yhteiskuvia muistoksi.

 "Muistatko, kun nuorina päädyimme tekemään muutakin kuin ottamaan kuvia tuolla automaatissa?" Jouko kysyi vinkaten silmää ja vastausta odottamatta suuteli vaimoaan kiihkeästi. "Jospa hieman toistaisimme historiaa?" Jutta vihjaisi takaisin ja veti miehen mukanaan koppiin.

Parin touhut eivät jääneet keltään huomaamatta vaan muutama sim oli huomannut tapahtuneen ja hurrasivat nyt parille innoissaan. Jutta ja Jouko hymyilivät leveästi astuttuaan kopista vaatteet päällä. "Olipas hurja laite", Jouko huudahti ja kumpiki purskahti nauramaan.

***

Ravintolaillan jälkeen perheen arki sujui hieman paremmin. Jouko oli opettamassa Leoa kävelemään.

Viimeinkin Leolta alkoi sujua käveliminen eikä tämä enää horjunut askelissaan. "Isin iso poika", tämä huudahti innoissaan. "Katso nyt kulta, kuinka hyvin Leo osaa jo kävellä!" Jouko huudahti. "Joo hyvältä se näytti. Mutta äidin täytyy nyt vähän levätä, äiti ei ole oikein kunnossa", sanoi Jutta, joka makasi sohvalla väsyneenä ja sulki silmänsä. Paha olo oli vaivannut häntä jo monta päivää.

Kaiken sen yksinäisyyden vuoksi Lulu oli koittanut panostaa entistä enemmän kouluunsa ja sen ansiosta hän toikin isälleen kympin kokeita koulusta.

Seuraavana päivänä Jutta oli kuin olikin saanut veljensä ja tämän perheen kylään heille.

Lulua harmitti Mukavaisten vierailu, sillä hän oli edelleen kateellinen serkulleen Annelille Tuukan vuoksi. Anneli ei tästä tiennyt ja kyseli serkultaan innoissaan tämän elämästä. "Siis kuulin Tuukalta, että ootte kuulemma kavereita. Tuukka on kyllä kiva, kun sitä ei haittaa, vaikka oot sitä nuorempi ja kaikkea. Se on kaikkien kaveri", Anneli selitti. "Joo tota niin ollaan ja niinhän se on. Me ollaan tunnettu jo monta vuotta sen kanssa ja se on paljon enemmän kuin kaveri mulle, se on mun parhaita kavereita", Lulu korjasi kylmästi. "Niin totta kai", Anneli vastasi hieman hämillään.

























Leenan kanssa taas Lulu huomasi viihtyvänsä paljon enemmän kuin Annelin kanssa. He ymmärsivät paremmin toisiaan ja heillä oli samoja kiinnostuksen kohteita. Lulu tiesi, että Leena oli kiusattu ja syrjitty koulussa, mutta hän ei voinut ymmärtää miksi. Hänhän oli todella mukava, vaikka pukeutuikin räväkämmin, kuin muut. Senkin vuoksi hän tunsi ymmärtävänsä Leenaa, koska hän itsekkin oli syrjitty. Jos he vain olisivat olleet samalla luokalla niin heistä olisi varmasti tulleet parhaat ystävät.

Syödessään välipalaa, Lulu ei voinut olla välillä vilkuilematta Annelia. Siellä se tyttö vain onnellisena kulki. Totta kai hänkin olisi ollut onnellinen, jos Tuukka olisi ollut hänen ja hän olisi ollut koulun suosituimpia tyttöjä niinkuin Anneli. Jos Lulu olisi keskittynyt ruokaansa, hän olisi ehkä voinut huomata pöydässä vallitsevan kireän tunnelman, minkä Jutta tunsi.

"Teidän kyllä pitäis tavata useammin, niin ehkä täti tietäisit minkälainen veljesi oikeasti onkaan", Leena sanoi pilkallisesti ja heitti vihaisen silmäyksen isäänsä. "Mutta kyllähän minä nyt veljeni tunnen, tuskin hän on siitä muuttunut", Jutta vastasi hämillään. "Voi kyllä hän on. Kun äiti tietäisikin kuinka paljon", Leena vastasi hiljempaa. "Nyt Leena hiljaa. Anteeksi, meillä on Leenan kanssa ollut hieman erimielisyyksiä viime aikoina", Tapio selitti tuimana."Ei se mitään", Jutta vastasi, mutta jäi pohtimaan Leenan sanoja. Jokin oli pielessä Mukavaisten perheessä ja ilmeisesti hänen veljensä oli tehnyt jotain, mikä kiristi heidän välejään entisestään. 

Ennen lähtöään Anneli vielä yritti jutella Lululle, mutta huomasi sen olevan vaikeaa. Lulu vain seisoi kädet puuskassa hänen edessään, kasvoillaan välinpitämätön ilme. Mikä oli saanut hänen serkkunsa käyttäytymään häntä kohtaan noin? Eihän hän ollut tavannutkaan serkkunsa kuin muutaman kerran.

Kaiken kyläilyn keskellä kasvoi Leo lapseksi. Suloinen poika!

Huomattuaan olevansa ainut hereillä oleva, hän päätti nauttia hetken vapaudestaan ja syöksähti tekemään saippuakuplia.

Koko perhe oli yhteisellä aamupalalla. Jutta tunsi itsensä edelleen huonovointiseksi eikä tuntunut saavan syötyä aamupalaa. Leo oli jännittynyt, sillä hänellä oli ensimmäinen koulupäivä.

Leo oli jännittänyt kuitenkin turhaan, sillä koulupäivä oli mennyt hyvin ja koulun jälkeen Leo oli jo tuonut mukanaan kaverin. Roisto ja poliisileikki oli kummankin mieleen.

Jutta seisoi peilin edessä ja katseli itseään itku kurkussa. Hänen vatsansa oli pyöristynyt ja hän oli ollut jo monta viikkoa huonovointinen. Ja silti ihme ja kumma kukaan muu ei ollut sitä huomannut hänestä. Hän itsekkään ei ollut sitä huomannut. Ja silti hän ei voinut uskoa sitä...Hän...taas...raskaana....

Nuo sanat saivat Jutan jalat pettämään alta. Miten tämä oli mahdollista? Hän oli käyttänyt ehkäisyä ja silti näin oli käynyt! Ei hän halunnut enempää lapsia! Ne olivat vain hänen uransa tiellä. Leo oli ollut pakko hyväksyä, mutta että kolmas lapsi? Ei näin saanut käydä! Ei voinut käydä! Jos hän nyt saisi uuden lapsen, hän saisi unohtaa unelmansa! Jotain oli pakko tehdä!

Jutta keräsi vähillä voimillaan itsensä ylös ja avasi vaatekaapin. Hän salaisi kaikilta raskauden sen aikaa kunnes tietäisi mitä tehdä. Hänen oli pakko tehdä se. Hän ei antaisi raskauden pilata hänen unelmiaan.

***

Jutta istui lääkärin huoneessa ja kuunteli kun tohtori naputti tietokonetta. Hän oli juuri ollut sikiötesteissä ja tohtori tutki tuloksia. Hän ei tiennyt mitä kuulisi, olisiko sikiö terve tai olisiko toimenpide enää mahdollinen. Hän oli kuitenkin huomannut vasta myöhään raskautensa ja ajan saaminen lääkärillekkin oli kestänyt kauan. Jutta oli aika varma päätöksestään, muttei tiennyt tekikö miehensä puolesta oikein. Joukollakin olisi kumminkin oikeutensa lasta kohtaan.

"Noniin tulokset ovat selvillä. Sikiö on jo valitettavasti 18-viikkoa vanha, joten koska sikiö on terve ja kaikki on kunnossa, emme voi tehdä aborttia enää. Laillinen lupa lääkärin päätöksestä on tehdä ennen 12-viikkoa ja ainoastaan sen jälkeen, jos on kyse sikiön epämuodostumisesta tai vakavasta sairaudesta. Olen pahoillani, tiedän että tulokset eivät olleet teille mieleiset", tohtori House kertoi. "Niin kiitos teille", Jutta sai sanotuksi. "Voitte kuitenkin harkita myös lapsen antamista adoptioon, jos ette millään halua lasta pitää. Tai antaa lapsen isälle kasvatettavaksi", tohtori vielä koitti neuvoa. Niin, hyvää päivänjatkoa tohtori", Jutta sanoi ja lähti kiireesti pois.

Jutta kiirehti läheiseen puistoon ja istahti penkille ajattelemaan kuulemaansa. Abortti ei olisi mahdollinen, hänen olisi pidettävä lapsi, sillä adoptio ei tulisi kuuloonkaan tässä tilanteessa. Hänen olisi kerrottava Joukolle uudesta perheenlisäyksestä, josta tämä kuulisi myöhässä...

Itkunkyyneleet saavuttivat pian Jutan ja todellisuus kaikesta iski lujaa kuin vasara. Hän oli tosissaan ajatellut tekevänsä abortin unelmansa vuoksi. Hän oli kauhea! Mutta ei silti tuntunut oikealta, että tämä lapsi saisi äidin, joka ei rakastanut sitä. Leo jo joutui kärsiä siitä, mutta että toinenkin lapsi joutuisi kokemaan samanlaisen kohtalon. No Jouko pitäisi lapsesta huolta, kuten kaikista heidän lapsista. Nyt hänen täytyisi vaan kertoa Joukolle..

Lapsien nukahdettua Jutta puki päälleen vaatteet, jotka selvästi näyttivät hänen mahansa. Enää ei tarvinnut piilotella. "Jouko odota, minun täytyy kertoa sinulle jotain. Olen raskaana taas", Jutta tunnusti. "Mitä raskaana? Saammeko kolmannen lapsen?" Jouko hämmästeli. "Kyllä", Jutta vastasi lyhyesti.

"Hei pikkuinen, isi täällä. Pääset osaksi meidän perhettä! Voi Jutta tämä on niin hienoa...", Jouko sanoi iloisena ihallessaan vaimonsa mahaa. "Mutta mutta hetkinen...."

"Kuinka mahasi on jo noin iso? Lapsihan on kasvanut jo pitkän aikaa. Olet takuulla huomannut sen jo aiemmin! Oletko salannut minulta raskautesi!? Miten luulit salaavasi, sen että yhtäkkiä talossa onkin vauva?!!" Jouko huudahti jokaista sanaa vihaisempana. Hän tunsi olonsa petetyksi, lapsi oli myös hänen!

Jutta tunsi jonkin naksahtavan päässään miehen sanoista. "Kuule, en halunnut tätä lasta. Halusin salata asian, koska halusin päästä lapsesta eroon. Halusin abortin, koska minä en ole äidillinen simi ja lapsi saisi paremman elämän ilman minua. Mutta lääkäri sanoi etten voi tehdä enää aborttia, koska on liian myöhäistä!! Ennen kuin tapasin sinut en koskaan halunnut lapsia, mutta minun täytyi pitää lapsista, koska sinä halusit suurperheen! Ja nyt minun täytyy pitää tämä lapsi, vaikken halua!" Jutta huusi takaisin enempää miettimättä.

"Mitä?? Olitko sinä aikeissa tehdä abortin kertomatta minulle? Välittämättä, mitä mieltä minä olisin asiasta?! Lapsi on myös minun!" Jouko huudahti hämmentyneenä. "En olisi ikinä uskonut sinusta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen!"

Jouko lähti niiden sanojen myötä makuuhuoneeseen ja lukitsi ovet. Hän ei tiennyt, mitä ajatella. Kaikkien yhteisten aviovuosien jälkeen Jutta oli koittanut hävittää heidän tulevan lapsensa kertomatta mitään hänelle, lapsen isälle. Kuinka tässä oli näin käynyt? Olisiko tässä enää mahdollista edes jatkaa yhdessä tuollaisen tapahduttua..?

Siinpä se. Sainkin vaan julkaistua tämän osan! Seuraava osa on jo pelattuna, joten koitan päästä kirjoittamaan sitä pian. Mukavaloiden osa ilmestyykin todennäköisesti paljon nopeammin, koska seuraavassa osassa on tulossa juonenkäänteitä joita käteni syyhyävät päästä kirjoittamaan ;) Nyt kuitenkin kommentteja tästä osasta pyytäisin! :)