Osa 6: Poison

Olisi uuden osan aika! Sain osaan hieman inspiraatiota Alice Cooperin Poison biisistä! Lainatut laulun sanat on siis otettu siitä! Mukavaa lukuhetkeä! 

Mukavaloiden viime osassa kaksosten välit riitantuivat entisestään. Anneli oli kateellinen siskolleen, joka sai vapaasti viettää aikaa oman poikaystävänsä kanssa, kun taas Tapio kielsi Annelia tapaamasta enää hänen poikaystäväänsä Tuukkaa. Anneli ei kuitenkaan päättänyt uskoa isäänsä. Hermanni ja Hilja koittivat pysyä erossa perheen kriiseistä. Hermannin kunto alkoi kuitenkin huonota ja hän alkoi kärsiä erikoisista oireista. Tapio ja Elina lämmittelivät uudelleen kylmennyttä avioliittoaan. Tapio ei silti kuitenkaan osannut pysyä erossa taloudenhoitaja Katrista, jonka kanssa hänellä on suhde vaimonsa selän takana. Tapion epäonneksi hänen tyttärensä Leena sai tietää isänsä salasuhteesta ja uhkasi kertoa äidilleen kaiken. Tapio kuitenkin hiljensi tyttärensä uhkailemalla.

****

Anneli oli chattailemassa Tuukan kanssa. Isänsä kielloista huolimatta tyttö oli pitänyt poikaan yhteyttä koko ajan. Hän kuitenkin pyrki salaamaan kaiken perheeltään ja tapasi Tuukkaa vain koulussa ja pojan kotona. Heidän suhteensa oli syvennut ja Tuukka oli hänelle hyvin tärkeä. Silti vaikka he olivatkin olleet jo jonkin aikaa yhdessä niin he eivät vielä olleet kokeneet yhteistä ensimmäistä kertaa. Tuukka oli sitä hänelle jo kerran ehdottanut, mutta heidät oli keskeytetty ennenkö mitään oli ehtinyt tapahtua ja sen jälkeen se oli vaivannut häntä. Anneli ei tiennyt olisiko hän siihen valmis, mutta entä jos Tuukka jättäisi hänet, jos hän kieltäytyisi? Hän tiesi monen ikäisensä tehneen sen ja huhujen perusteella jopa hänen oma siskonsa oli tehnyt sen. Joten Tuukka varmasti odotti heidänkin pian sen tekevän, sillä poika vihjaili nykyään hänelle paljon siitä, varsinkin chattailessa. Ja se sai Annelin olon tuntumaan joka kerta painostavalta.

Leena sen sijaan oli sisäisesti kamppaillut itsensä kanssa jo jonkin aikaa. Saatuaan tietää isänsä salasuhteesta taloudenhoitajaan, Leena oli tuntenut pelkkää vihaa isäänsä kohtaan. Hän ei ollut uskaltanut kertoa kenellekkään salaisuudesta, ei edes omalle poikaystävälleen. Hän ei voisi ottaa sitä riskiä, että Tapio kuulisi jotenkin hänen laverrelleen siitä. Sen vuoksi hän tunsi syyllisyyttä ja tuskaa, siitä että tiesi isänsä pettävän äitiään, muttei voinut tehdä mitään, jotta olisi voinut paljastaa isänsä. Hän ei kuitenkaan luovuttaisi, vielä hän keksisi keinon kuinka äiti saisi tietää kaiken. Sen aikaa hän tarkkailisi isäänsä tarkasti.

Tapio ei murehtinut, että Leena saisi jotenkin kerrottua salaisuutensa Elinalle. Hän jatkoi elämäänsä ja oli päättänyt soittaa uudelle tutulleen, johon oli tutustunut yökerhossa viikonloppuna. "Hei täällä Tapio. En tiedä kuinka hyvin muistat minua, sillä olimme kuitenkin aika humalassa ja aamulla lähdin jo ennenkö heräsit. Ajattelin kuitenkin soittaa, koska minulla oli oikein hauskaa viimeksi ja haluaisin nähdä sinut uudelleen, tällä kertaa kuitenkin selvänä", Tapio kertoi.

Niina oli yllättynyt soitosta, mutta suostui kuitenkin tapaamaan Tapion kahvilassa. "Se tosiaan olet sinä", Niina sanoi ja silmäili miestä tarkemmin. "Muistan aika hämärästi loppuillan, joten en oikein tiennyt miten suhtautua soittoosi", Niina selitti. "Niin itsekkin olin aika kännissä, mutta olen ajatellut sinua paljon sen illan jälkeen ja ajattelin siksi kysyä sinua ulos", Tapio vastasi.

"Jos totta puhutaan niin, en oikeastaan ollut täysin varma menimmekö me sänkyyn illan päätteksi vai emme, mutta puheidesi perusteella voisin uskoa, että menimme", Niina tunnusti pienen juttutuokion jälkeen nauraen. "Heh totta niinhän me teimme. Ja sen verran upeaa se minusta oli, etten vain voinut unohtaa sinua", Tapio sanoi virnistäen. "Täytynyt olla sillä, ei minua ennen ole yhdenillan juttu pyytänyt ulos", Niina vitsaili.

"Niin. Olet kyllä kaunis nainen", Tapio kehui ja silitti naisen poskea eikä Niina pannut pahakseen sitä ollenkaan. Olihan Tapio komea ja hauska mies.

Tapio ei enää hillinnyt itseään vaan alkoi suudella naista ja Niina oli aivan myyty. Pian pari päätyikin porealtaille hieman intiimimmin...

"Toivottavasti tapaamme pian uudelleen", Tapio sanoi hymyillen treffien päätyttyä ja suikkasi suukon naisen kädelle.


****

"I wanna love you, but I better not touch. 

I wanna hold you, but my senses tell me to stop.
I wanna kiss you, but I want it too much.
I wanna taste you, but your lips are venomous poison." 

Anneli kuunteli musiikkia ja jäi tuijottamaan tietokoneen näyttöään. Hän mietti laulun sanoja, sillä ne kuvasivat juuri hänen tunteitaan jollain mystisellä tavalla, vaikka hän tiesi, että Tuukassa ei ollut mitään pahaa. Silti hänellä oli erikoinen tunne, että jokin menisi pieleen, jos hän nyt tekisi kuten oli aikeissa tehdä. Silti nyt oli enää liian myöhäistä perääntyä..

Sillä Anneli olikin pyytänyt poikaystävänsä yökylään, sillä Tapio ja Elina eivät olleet kotona niin he saisivat olla ihan rauhassa.

"En ookkaan hetkeen käynyt teillä", Tuukka sanoi."Et niin, en ymmärrä vieläkään miksi isän mielestä meidän ei tulisi tavata", Anneli vastasi."Jos se on vaan ylihuolehtivainen susta", Tuukka ehdotti. "Voi olla, kiva kuitenkin kun oot täällä", Anneli vastasi hymyillen. "Meidän pitäis puhua yhestä jutusta."

Heidän istahdettua sohvalle Anneli päätti tunnustaa asiansa."Mä tiiän et sä haluisit, että me tota koettais pian eka kerta, mutta mä en usko olevani vielä valmis."
"Ai, mä oon luullu, että sä oot valmis. Mutta ei sitten, jos et halua", Tuukka vastasi pettyneenä. "Mutta entä jos kokeillaan mihin asti oot valmis ja mä lopetan heti ku sanot, että et halua pidemmälle?" 
"Kai se sopii", Anneli sanoi, sillä hän ei halunnut kuitenkaan pahoittaa poikaystävänsä mieltä.

"Okei", Tuukka sanoi ja alkoi suudella Annelia.

Tilanne eteni kuitenkin nopeasti ja Anneli huomasi pian olevansa alusvaatteillaan. Hälytyskellot soivat Annelin päässä, mutta hän ei tehnyt elettäkään hiljentääkseen niitä, vaan päinvastoin.

"Your mouth, so hot. Your web, I'm caught"

"I don't wanna break these chains."

****

Elina oli vaihtanut salaa perheeltään uudelle uralle, sillä hän oli saanut potkut entisestä työstään kansanedustajana. Potkut olivat olleet kova pala Elinalle, mutta hän ei ollut jäänyt toimettomaksi vaan hankkinut samanten uuden työn sukeltajana.

Parin päivän jälkeen Tuukan kanssa vietetystä yhteisestä yöstä Anneli oli alkanut hieman katua tekoaan. Hän oli antanut Tuukan viedä touhun loppuun asti eikä hän ollut varma oliko se ollut kovinkaan fiksua. Hän oli huumaantunut suorastaan Tuukan läheisyydestä eikä ollut voinut pysäyttää poikaa. Silti tehtyä ei saanut tekemättömäksi, joten hänen varmaan olisi vain viisainta olla miettimättä koko asiaa.

Hilja ja Hermanni nauttivat vielä yhteisistä hetkistään, jotka heille oli suotu. Hilja tiesi, että Hermanni ei ollut enää terve ja koitti siksi nauttia tämän seurasta niin kauan kuin vielä oli mahdollista.

Aika ajoin hän myös huomasi Hermannin kivut ja masentuneisuuden, joita tämä yritti kuitenkin peitellä häneltä. Hilja koittikin tehdä kaikkensa piristääkseen aviomiestään.

Myös yksi vääryys tuli korjata kun se kerran vielä oli mahdollista. Se oli väärin kuinka kaikki kaikki kohtelivat hänen lapsenlastaan, niinpä Hilja päättikin korjata asian. "Haluan vain sanoa, että olen pahoillani muiden käytöksestä, mitä olet joutunut ja joudut kokea omassa kodissasi. Aiemmin äitisi kielti minua puuttumasta teidän perheen asioihin, mutta koska minulla ei ole enää montaa vuotta jäljellä niin en jaksa enää välittää äitisi sanoista. Kerron sen, että minä olen ylpeä mummonasi sinusta, vaikka kukaan muu ei olisi. Älä välitä muiden sanoista ja valitse itse oma polkusi. Ja pyydän anteeksi sitä, että kesti näin kauan ennenkö kerroin sinulle totuuden. Voit aina kääntyä puoleeni, jos tarvitset apuani", Hilja kertoi. "Kiitos mumma, on kiva tietää, että edes joku perheessäni välittää minusta", Leena vastasi hiljaa.

Leena oli iloinen, kun hänen mummansa oli viimeinkin kertonut totuuden kaikesta. Hän ei voinut ymmärtää, miksi äiti oli kieltänyt mummaa sekaantumasta heidän asioihinsa. Välittikö hänen oma äitinsä ollenkaan hänestä, kun kielsi omaa äitiänsä olemasta kunnolla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa? Jos niin oli, niin hänenkään ei tarvitsisi etsiä ratkaisua siihen, kuinka kertoisi äidilleen mitä isä teki tämän selän takana.

Anneli oli vältellyt Tuukkaa tapahtuneesta lähtien. Hän ei oikein tiennyt, mitä olisi ajattelut pojasta enää. Häntä pelotti mitä yhteisestä yöstä oli saattanut seurata. Kertoisiko Tuukka kaikille heistä vai saisiko hän huonon maineen vai saisko joku hänen perheestään selville mitä oli tapahtunut...

Tapion oli ollut aika kasvaa vanhukseksi ja miestä hirvittikin kuinka hänen niin ennen nuorekkaisiin kasvoihin oli muodostunut ryppyjä. "Mitä Katrikaan mahtaa minusta ajattella, kun näytän niin vanhalta!" Tapio huudahti ääneen katsellessaan kasvojaan.

Samassa kuului ääni hänen takaansa. "Ajattelen sinun olevan edelleen komea, olen aina pitänytkin enemmän vanhemmista miehistä", Katri naurahtaa miehelle ja saa Tapion nauramaan.

"Sinä se aina jaksat yllättää minut", Tapio sanoi virnuillen.

Koittaessaan eräänä iltana kuntoilla Hermannia alkoi pyörryttää ja yhtäkkiä hän ei enää tuntenut jalkojansa ja kaatui juoksupyörän päälle lyöden päänsä.

Illalla Hilja löysi miehensä makaamasta tajuttomana lattialla. "Hermanni ei!" Hilja kiljaisi. "Soittakaa joku hätänumeroon!" Hilja huusi ja säikähtänyt Elina juoksi hakemaan puhelinta.

"Pulssisi tuntuu... Kuuletko et saa jättää minua vielä! Sinnittele rakas!", Hilja huudahti itkien.


*****

Lähes koko perhe oli saapunut sairaalaan, jonne Hermanni oli tuotu ambulanssilla. Hilja oli edelleen sokissa ja pelkäsi Hermannin kuolevan, koko muukin perhe oli huolissaan, Hermanni ei ollut puhunut mitään heille perheen saapuessa sairaalaan. "Te taidatte olla Hermannin lähiomaiset?" Lääkäri House varmisti tullessaan potilaan huoneeseen. "Kyllä, onko selvillä mikä isälläni on? Hän itse ei kerro mitään meille" Elina kysyi tältä.

"Kyllä on, testituloksista selvisi että Hermannilla oli aivoverenvuoto, minkä vuoksi hän oli mennyt tajuttomaksi. Olemme aloittaneet lääkityksen. Valitettavasti hän ei kuitenkaan ehtinyt tarpeeksi ajoissa sairaalaan, jonka vuoksi hän halvaantui vyötäröstä alaspäin. Olemme pahoillamme", Lääkäri kertoi. "Mitä, se ei voi olla totta!" Hilja huudahti järkyttyneenä. "Valitettavasti se on. Hermanni pidetään sairaalassa niin kauan kuin on tarpeellista ja sitten aloitamme kuntoutuksen ja kotiuttamisen", Lääkäri jatkoi. 

Perheen päästyä kotiin oli Elina edelleen himan shokissa. "En olisi ikinä uskonut, että isälle käy näin", Elina selosti Tapiolle. "Hän tuntui niin virkeältä ja terveeltä dementtiaa lukuunottamatta ja nyt hän on halvaantunut ja tarvitsee kunnolla apua, että pärjää."

Oli Elinan aika kasvaa myös vanhukseksi ja hän ei paljoa muuttunut ulkonäöltään.


***

Anneli tuijotti peilikuvaansa. Hän oli jo muutaman viikon tiennyt, mitä seurauksia yhteisestä yöstä Tuukan kanssa oli seurannut. Ja seuraukset olivat olleet paljon pahemmat, mitä hän oli pelännyt. Hänen perheensä ei ollut saanut tietää mitä he olivat tehneet, hän ei ollut saanut huonoa mainetta eikä Tuukka ollut kertonut kellekkään, mutta tämän seurauksen vuoksi, joka nyt asusti hänen mahassaan, kaikki mitä hän oli pelännyt, tapahtuisi silti. Kaikki saisivat kuulla, että hän oli tullut vahingossa raskaaksi Tuukalle...

Anneli tiesi, että kaikki huomaisivat hänen mahansa pyöristymisen koulussa ja lopuksi hän joutuisi keskeyttää opintonsa vauvan takia. Kuinka hän sitten yliopistoon pääsisi, jos lukio jäisi vauvan takia kesken? Ja tärkeintä mitä Tuukka ja hänen perheensä tähän sanoisivat? Hylkäisikö Tuukka hänet? Suuttuisiko hänen perheensä niin, että he heittäisivät hänet ulos kotoa? Häpeää hän ainaki tuottaisi heille. Hänen koko elämänsä sortuisi lapsen takia....Ja silti, hän halusi pitää tämän pienen olennon, jonka tunsi sisällään.

Anneli piiloutuikin moneksi viikoksi omaan huoneeseensa. Hän vietti suuren osan ajastaan itsekseen eikä tavannut Tuukkaa tai ystäviään, eikä viettänyt aikaa perheensä kanssa. Anneli koitti peitellä raskauttaan sen aikaa, kunnes olisi valmis kertomaan kaikille. Hänen onnekseen koulussa ei ollut kukaan vielä huomannut hänen tilaansa. Silti hänen tulisi pian kertoa, sillä hänen mahansa suureni koko ajan.

Anneli oli pyrkinyt välttemään myös siskoaan, mutta mennessään eräänä päivänä vessaan hän tuli kohdanneensa siskonsa käytävällä, joka huomasi heti siskonsa tilan. "Ai tämän takia sä oot piileskellyt huoneessas ja käyttäny isoja huppareita koulussa? Sä oot raskaana!" Leena naurahti pilkallisesti. "Et sit tainnutkaan totella iskää, kun se kielsi sua tapaamasta Tuukkaa! Ois ehkä kannattanut. Porukat tulee niiin oleen vihaisia sulle!"

"Mä en kuule tarvi sua kertoon kuinka pahasti oon mokannu. Tiiän sen jo ihan tarpeeksi hyvin itsekkin! Mä tein virheen ja pilasin elämäni, enkä voi sitä enää peruuttaa!" Anneli huusi siskolleen.

"Enkä mä todellakaan kaipaa nyt mitään ivaa vaan tukea. Olisit kerranki mulle kunnon sisko ja tukisit mua. Kun kaikki saa tietää, mulle ei jää ketään! Saan hoitaa lapsenkin takuulla yksin, tuski kukaa lukiolaispoikakaa haluaa vielä isäksi tän ikäsenä!" Anneli sanoi ja sortui kyyneliin. Leena meni tästä ihan hämilleen. "Me-meinaatko sä silti pitää lapsen?"

Totta kai, ei mulla oo sydäntä tappaa viatonta lasta", Anneli vastasi itkien.

***

Hermanni oli päässyt viimeinkin sairaalasta. Hän tunsi menettäneensä osan itsestään kun ei enää voinut käyttää jalkojaan.

Hilja oli onnellinen saadessaan miehensä vielä takaisin kotiin, tämän käytyä niin lähellä kuolemaa. Hermannin onnettomuus oli saanut hänet tajuamaan, että heidän aikansa olisi pian lopussa ja oli ehkä viimeisiä tilaisuuksia enää nauttia yhdessä olosta.

Leena ei saanut unta syyllisyydeltään. Hän tunsi tehneensä väärin pilkattuaan siskoaan, kun tällä oli jo muutenkin asiat huonosti. Ensimmäistä kertaa elämässään hän sääli siskoaan. Tämä oli tullut raskaaksi ja saattaisi menettää kaiken, yliopistoon pääsyn, perheensä, poikaystävänsä, mutta silti Anneli halusi pitää tämän lapsen, joka olisi syypää siihen. Ehkä hänen siskonsa olikin parempi kuin hän oli luullut ja sisimmässään Leena kunnioitti siskonsa päätöstä ja lupasi hiljaa mielessään, että hän auttaisi siskoaan niin paljon kuin pystyisi, vaikkei kukaan muu niin tekisikkään. Vihanpito heidän välillään olisi ohitse hänen osaltaan, oli aika aikuistua...

Anneli oli viimeinkin päättänyt kertoa vauvasta Tuukalle. Hän kutsui pojan kylään ja pojan saavuttua hän pyysi kääntymättä poikaa seuraamaan syrjemmälle.

"Mulla on sulle tärkeetä asiaa ja sanon sen vaan heti, koska sun on aika tietää. Sen takia en oo nähny sua hetkeen", Anneli sanoi ja keräsi keuhkonsa täyteen ilmaan ja puhalsi lopulta ulos. "Mä oon raskaana sulle."

"Mitä!? Miten se on mahdollista!? Et sä voi olla raskaana. Me ollaan vielä lukiossa, eikä mulla oo töitä! Miten me muka pärjättäis lapsen kanssa? Me ei olla valmiita semmoseen!"Tuukka huudahti kauhistuneena. "Ei ollakkaan ja mä en pääse yliopistoon ja lukioki voi jäädä kesken. Lisäksi mun perhe varmaa heittää mut kotoa, kun ne saa tietää. Eli kaikki on pielessä!" Anneli vastasi harmissaan ja kumpikin jäi tuijottamaan hiljaa eteenpäin.

."Mutta silti Tuukka, tää lapsi on meidän yhteinen, sun ja mun vanhempien lapsenlapsi ja mä haluan pitää sen. Senkin uhalla, että kaikki voi hajota käsiin. Ja toivon, että olisit mun tukena, koska en tiiä selviänkö yksin", Anneli sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

"Mä ymmärrän kyllä, mutta en tiiä onko musta siihen. Mun pitää aatella asiaa jonkin aikaa. Koska mä en alkuunkaan tiiä kuinka mun tulisi tehä", Tuukka sanoi ja lähti jättäen Annelin pelokkaana yksin.

Samalla kertaa Anneli päätti huokaisten käydä paljastamassa asian vanhemmilleen. Nyt kun Tuukkakin tiesi oli paras kertoa myös muille. Saapuessaan olohuoneeseen kaikki jäivät hetkeksi tuijottamaan Annelin mahaa silmiään uskomatta. "Äiti ja isä, mä tiiän ettette tykkää, mutta oon raskaana", Anneli sanoi. 

Kuin uskomatta silmiään Elina seisahti ylös. "Mitä sinä sanoit? Eihän se voi olla totta? Ethän ole enää tavannut sitä poikaakaan", Elina sanoi vieraalla äänellä. Että hänen pieni kiltti tyttönsä olisi mennyt saamaan itsensä raskaaksi. Se ei vaan millään voinut olla mahdollista. "Itseasiassa, en ole totellut isää ja tapailin Tuukkaa edelleen teiltä salassa. Anteeksi", Anneli sanoi tuskaisena.

"Että mitä teit! Minähän sanoin sinulle, että poika tietää hankaluuksia, etkä silti uskonut minua!! Olen isäsi! Jos olisit uskonut minua tälläistä ei olisi takuulla tapahtunut!! Ja nyt saamme hävetä sinua ja vastuuttomuuttasi. Luulin, että kasvatimme sinut paremmin! Pilasit koko tulevaisuutesi!! Tämä ei olisi ollut ihme siskoltasi, mutta että sinulta! Voisin heittää sinut samantien ulos täältä! Sen verran häpeällisesti olet tehnyt!!" Tapio huusi vihaisena.

"Emme voi edes tällä hetkellä sanoa, että olet tyttäremme", Tapio sanoi hiljaa. 

Päästyään pois alakerrasta Anneli juoksi huoneeseensa ja romahti. Hän oli arvannut oikein. Hänen vanhempansa olivat hyvin vihaisia eikä hän tiennyt kauanko saisi enää edes olla kotonaan. "Pilasin elämäni. Kaikki hylkäävät minut ja jään yksin", Anneli nyyhkytti peloissaan.

Vielä illallakaan Anneli ei saanut unta, sillä päivän tapahtumat pyörivät hänen mielessään. Entä jos Tuukka jättäisi hänet eikä auttaisi vauvan kanssa ja hän saisi kasvattaa lapsen yksin? Entä jos hänen vanhempansa eivät antaisi ikinä hänelle anteeksi, eivätkä haluaisi koskaan nähdä lapsenlastaan? Kuinka asiat olivat menneet niin nopeasti pieleen. Vielä jonkin aikaa sitten hän oli ollut onnellinen lukiolaistyttö, jolla oli ystäviä ja poikaystävä ja rakastava perhe. Ja nyt hänellä ei olisi mitään eikä ketään. Ainoastaan tämä vauva, jonka vuoksi hän uhraisi koko elämänsä. Oliko se kaikki sen arvoista?

******

Uutinen Annelin raskaudesta oli levinnyt ja Hiljakin oli kuullut lapsenlapsensa ahdingosta. Mutta toisin kuin muut perheessä, Hilja ei paheksunut tätä. Hän tiesi, että Anneli oli muutenkin kauhuissaan ja päätti tukea tyttöä lopun elinaikansa. Hän kertoikin tämän tytölle ja onnitteli tätä. Se olisi kuitenkin hänen lapsenlapsenlapsensa ja hän tulisi näkemään jo seuraavan sukupolven syntymän, mikä oli hänestä hienoa.

"Kyllä sinä tyttö pärjäät. Vielä jonain päivänä myös vanhempasi tajuavat kuinka suuri siunaus lapsesi on", Hilja kuiskasi tytölle.

Leena vietti aikaansa uima-altailla, mahdollisimman kaukana perheestään, kun vielä syksyn viimeisillä lämpimillä keleillä pystyi käydä uimassa. Hän mietti elämäänsä ja haaveili, että voisi jonain päivänä vain karata pois Timon kanssa. Hänen ei tarvitsisi sitten enää ikinä nähdä petturi isäänsä eikä kylmää äitiään. 

Ainut asia mikä enää piti hänet täällä oli Anneli. Ennen hän olisi mieluusti voinut elää loppuelämänsä näkemättä siskoaan, mutta tilanne oli muuttunut. Hän aikoi pitää lupauksensa ja auttaisi siskoaan. Siskolla oli paljon huonommin asiat vielä kuin hänellä. Vaikkei hän vielä tuntenut kiintymystä siskoaan kohtaan, niin silti jokin hänessä sanoi, että hän tekisi oikein. Ehkä he ajan myötä unohtaisivat erimielisyytensä ja heistä tulisi ystäviä.

Hiljan mitta oli tullut täyteen ja hän oli päättänyt kertoa Elinalle kaiken. "Olen kyllästynyt siihen, kuinka kohtelette lapsianne. Ja olen katsonut sitä jo tarpeeksi kauan sivusta, mutta en enää! Anneli on silti edelleen tyttärenne eikä muuksi muutu, vaikka raskaana olisikin! Ja Leena, kuinka se tyttö rukka on saanutkaan kestää teiltä ilkeilyä vuosikaudet. Hän on ehkä erilainen, mutta silti fiksu tyttö! Et ole koskaan edes välittänyt hänestä, vaikka hän on tyttäresi! Anneli on ollut teille aina rakkain lapsi ja nyt kun hänkin teki virheen niin olette hylkämässä hänetkin! Te menettätte lapsenne kokonaan, jos jatkatte tuolla tavoin!" Hilja huusi.

"Sinulla ei ole oikeutta puhua noin minulle, olet itsekin tehnyt paljon virheitä! Te yrititte kasvattaa minutkin samalla tavalla. Halusitte minusta poliitikon, mutta sitten sainkin potkut ja vasta nyt teen ensimmäistä kertaa elämässä sitä mitä haluan. Ja pahin virheenne oli, että kukaan ei koskaan kertonut, että olitte adoptoineet minut! Vasta aikuisena sain tietää, että te ette olleet oikeat vanhempani ja se oli minulle shokki! Ja nyt sinä tulet neuvomaan minua kuinka minun tulisi kasvattaa omat lapseni! Juuri tämän takia en halunnut, että sotkeudutte perheeni asioihin! Minä kun vielä suostuin silti ottamaan teidät perheeni luokse asumaan, vaikka ette olleet edes oikeat vanhempani!" Elina huusi takaisin samalla mitalla.

Hilja lähti keittiöstä sanaakaan sanomatta pois. Noinko pahoin hänkin oli mokannut tyttärensä kanssa. Hilja tiesi, että hänen olisi pitänyt kertoa totuus adoptiosta jo kauan aikaa sitten itse Elinalle, mutta hän oli vain halunnut uskotella itselleen ja muille, että Elina oikeasti olisi ollut hänen biologinen tyttärensä. Nyt sitten oli jo liian myöhäistä....


*****

Leena oli ottanut tavakseen salakuunnella isäänsä, vaikkei tiennytkään enää halusiko edes kertoa äidilleen isänsä puuhista. Hän vihasi isäänsä päivä päivältä enemmän, kun kuuli tämän usein puhuvan puhelimessa Katrin kanssa eikä tämä vaikuttanut olevansa aikeissakaan lopettaa salasuhdetta. Sen lisäksi Leena oli huomannut, että Tapiolla saattoi olla Katrin lisäksi myös vielä toinenkin, sillä naisen ääni puhelimessa kuulosti joskus erilaiselta kuin Katrin. 

Kerran Leena sattui näkemään Katrin uudestaan isänsä syleilyssä. Tapio tuntui olevan joka kerta välinpitämättömämpi paljastuisiko suhde, sillä tällä kertaa he eivät olleet vaivautuneet edes sulkemaan ovea.

Leena ei kestänyt enempää katsoa isänsä kuhertelua vaan kolautti oven kovaan ääneen kiinni. Hän ei kestäisi elää tässä perheessä enää! He eivät edes olleet oikea perhe! Ehkä hänen ja Annelin tulisi kummankin vain karata pois ja jättää koko rikkinäinen perhe....

Siinä se nyt sitten oli! Tiedän, että tapahtuma saattoi yllättää jotkut, mutta tämä oli alusta asti suunnitelmana, että Anneli tulee Tuukalle raskaaksi :D Osa oli aika Anneli painoitteinen, mutta seuraavalla kierroksella sitten on enemmän muistakin. Ja tosiaan Elina ei oikeasti ole Hiljan ja Hermannin biologinen lapsi, vaan muistojen mukaan adoptoitu. En tiedä, kuinka moni tiesi sen, mutta ajattelin ottaa asian esille. Seuraava osa kertookin sitten Haaveisista!