Osa 1: Perhe-elämää

Oli mukavaa huomata viime osasta, että ihmiset oli kommentoinut ja pitäny ideastani, kiitos teille :) Tässä olisi nyt sitten ensimmäinen kunnon osa! Tässä osassa kerrotaan kahdesta perheestä, Vähälöistä ja Röyhkistä. Päädyin tälläiseen ratkaisuun, koska jotkut tapahtumat ovat yhteydessä moneen perheeseen, eikä yhdestä perheestä siksi pystynyt tehdä kokonaista osaa vielä, joten ainakin ensimmäisissä osissa seuraamme aina kahden perheen elämää. Ja jos joku ei vielä ole lukenut esittelyä, niin suosittelen lukemaan ensin sen (: Mutta nyt osan pariin..

Vähälä

Kun Raijan mies kuoli, hän jäi vastuuseen yksin kahdesta lapsestaan. Jouko oli kuollut vasta vähän aikaa sitten, eikä Raija tuntenut vieläkään olevansa täysin yli miehestään. Hänelle kumminkin toi suurta lohtua hänen kuopuksensa, jota oli tällä kertaa opettamassa kävelemään. Pentti oli oikeastaan jokaisen äidin unelmapoika, kiltti, tottelevainen ja iloinen poika.

Kun taas Raijan vanhin poika Tuukka oli täysin erilainen. Kun äiti yritti kysellä pojaltansa kuulumisia niin hän sai vastaukseksi vain lyhyitä murahduksia. "Mitenkäs siellä koulussa sujuu?" Raija yritti. "Ihan okei." Tuukka vastasi katsettaan televisiosta kääntämättä. Raija pudisti päätään surullisena.

Laitettuaan Pentin päiväunille Raijalla oli aikaa hetken maalailla. Raija piti paljon maalaamisesta ja sai sillä tavoin purettua ajatuksiaan paperille, joita ei voinut ääneen sanoa. Oikeastaan hän tunsi itsensä epäonnistuneeksi äidiksi. Hänen oli täytynyt tehdä jotain väärin Tuukkaa kasvattaessaan. Eikö hän ollut huomioinut poikaa tarpeeksi? Vai oliko hän unohtanut kertoa pojalleen mikä oli oikein ja mikä väärin? Vai olisiko häntä pitänyt valvoa enemmän? Mikä ikinä se syy olikaan, niin hän ei tekisi sitä virhettä enää Pentin kasvatuksessa.

Tuukka ei ollut huomannut mitään väärää käytöksessään. Hän ei vain pitänyt koulusta puhumisesta, koska se ei muutenkaa häntä kiinnostanut. Oli tarpeeksi paha jo käydä koulussa, kun sen ajan olisi voinut käyttää Annelin kanssa tai rahaa tienaten. Kuitenkin ottaessaan pitsaa Tuukka ajatteli, ettei hänen äitinsäkkään ollut täydellinen. Olisihan äiti voinut laittaa edes ruokaa, jotta pitsaa ei olisi tarvinnut tilata. Poika kumminkin ajatteli sisimässään, että olihan äidillä jo muutenkin kiire Pentin ja arkiaskareiden kanssa, joten ei pitsan tilaaminen nyt niin paha ollut.

Kaiken muun lisäksi Raija yritti myös etsiä töitä netistä. Tähän asti mihinkään häntä ei oltu otettu, mutta jo melkein sulkiessaan sivua Raija huomasi pienen ilmoituksen, jossa haettiin sementin sekoittajaa arkkitehti-uralle. Tuumattuaan hetken nainen päätti lähettää hakemuksen ja saikin kun saikin työtä tältä alalta, johon ei vaadittu aikaisempaa kokemusta. Tyytyväisenä hän sulki koneen ja tunsi hetken olonsa hiukan keveämmäksi.

Äitinsä hoitaessa muita askareita näki Tuukka äitinsä maalaustelineen ja tajusi tämän maalailleen, vaikka ruokaakin tämä olisi voinut laittaa. Tuntiessaan pienen kiukunpuuskan hän ei voinut muuta kuin tarttua pensseliin ja pilata äitinsä piirroksen.

Raija oli laittamassa pientä taaperoaan potalle. Pentti istahti tyytyväisenä potalle ja katsoi äitiään säihkyvin silmin. Välillä Raijan sydäntä särki katsoessaan niihin. Ne olivat nimittäin Joukolta perityt silmät. Kummatkin hänen lapsistaan olivat perineet isänsä silmät. Hänen olisi ollut vain niin paljon helpompi olla Joukon kuoleman jälkeen, jos hänen lapsensa olisivat saaneet hänen silmänsä, tai niinhän ainakin uskotteli itselleen.

Tuukan tullessa vessaan hän alkoi nauraa äidilleen pilkallisesti. "Mitä sinä oikein naurat?" Raija hämmästeli unohtaessaan hetkeksi Pentin. "No kun mä nauran sulle, kun mä oikeasti kerkesin jo sääliä sua siitä, että sulla on niin kiire. Mutta äsken hoksasin sun maalauksesta, että ei sulla taidakkaa olla niin kiire kuin väität. Mä sit vähä korjailin huvikseni sitä sun maalausta paremmaksi", Tuukka sanoi pilkaten. Raija ei saanut sanaa suustaan. Kuinka hänen pojastaan oli kasvanut tuommoinen ilkimys?

***

Seuraavana päivänä Tuukka päätti kutsua tyttöystävänsä Annelin kylään. Annelin seurassa Tuukka tunsi olonsa aina hyväksi. Tyttö oli niin kiltti ja ymmärtäväinen, että hän itsekkin halusi pitää tytöstään hyvää huolta. Nytkin Anneli halusi välttämättä hieroa poikaystävänsä niskoja nähdessään tämän tavallista kireämpänä.

"Sä oot kyllä tosi ihana", Tuukka sanoi ja katsoi Annelia silmiin. "Niin säkin oot ", Anneli myönsi vastaten pojan katseeseen ja tunsi Tuukan lähempänä, kunnes heidän huulensa koskettivat. Yhteinen suudelma oli kummankin ensisuudelma.

Heidän viimein erkaantuessa toisistaan Tuukka tunsi itsensä hivenen hengästyneeksi. "Toi sun kanssa pussailu oli kyllä kivaa", Tuukka kehaisi pilke silmä kulmassa Annelille. Anneli vain nyökkäsi hymyillen takaisin ujosti. "Voisin haluta tehdä jotain sellaista enemmänkin sun kanssa joskus", poika kuiskasi vihjaillen.

Odottamatta vastausta hän tarttui käsillä tyttöystävästään takaa päin ja suuteli tätä pitkään intohimoisesti Annelin vastatessa varovasti suudelmaan.

Tuukan irtauduttua tytöstä, hän näki lyhyen kiusallisen ilmeen tyttöystänsä kasvoilla ennen kuin tämä kerkesi palauttaa ilmeensä takaisin hymyksi. Pian tämän jälkeen Anneli ilmoittikin lähtevänsä kotiin tekemään läksyt. Tuukka jäi miettimään oliko ollut aivan liian innokas, että sai kultansa säikähtämään. Halusihan hän päästä sänkyynkin asti joskus Annelin kanssa, mutta hän tiesi kyllä ettei voisi edetä liian nopeasti tai pian hänellä ei olisi enää tyttöystävää.

Laskettuaan poikansa kehtoon Raija tunsi mahassaan liikettä. Hän kyllä tiesi, mitä se oli aina ennen tarkoittanut, mutta miten se voisi olla mahdollista? Hänen miehensähän oli ollut kumminkin jo kuolleena jonkin aikaa.

Näiden mietteiden kanssa Raija päätti mennä käymään kylvyssä. Siellä hän tunnusteli mahaansa ja huomasi sen kasvaneen. Totta se taisi olla, jollain ihmeen tavalla hän oli raskaana. Yhtäkkiä Raija tunsi suurta iloa sisällä elävästä pienokaisestaan.

Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä myös Tuukka oli huomannut äitinsä pyöristyneen mahan."Kyllä kulta, olen raskaana, saat toisen sisaruksen", Raija myönsi esikoiselleen. Tuukan katsoessa äitiään epäuskoisesti hän ei meinannut saada sanaa suustaan.

"Sä et voi olla tosissas?" Tuukka huusi lopulta saatuaan puhekykynsä takaisin. "Olen minä, en tiedä kuinka se on mahdollista, mutta ilmeisesti pienokainen on ollut sisälläni jo kauan, en ole vain huomannut sitä kaiken kiireen keskellä ", Raija vastasi selitellen. "Mutta siis miten sä luulet, että me pärjätään, kun rahat on muutenkin jo lopussa ilman neljättäkin simiä?" Tuukka huusi vihaisena vähät välittäen äitinsä pettyneestä ilmeestä. "Kyllä me pärjätään ja meidän tulisi vain olla iloisia uudesta tulokkaasta", Raija yritti lepytellä. "Enpä usko", Tuukka huusi ja karkasi huoneeseensa.

Tuukka tuli huoneestaan vasta seuraavan kerran, kun hänen äitinsä oli mennyt nukkumaan. Hän huomasi pikku Pentin, joka oli karannut kehdostaan ja nosti pojan syliinsä. "Oothan sä kyllä suloinen ja kyllä toinen sunlaises vois olla kiva", Tuukka kuiskasi tälle ja halasi pientä veljeään. Taapero vain hymyili takaisin ymmärtämätä veljensä sanoja.

Katuvaisena pahoista sanoistaan Tuukka kävi nukkumaan alakuloisena. Kyllä hänelle uusi sisarus kävisi, mutta pitäisikö hänen edelleen huolehtia siitä, että heillä riittäisi raha sillä välin, kun hänen äitinsä hoitaisi uutta vauvaa. Hän tunsi jo tehneensä paljon huolehtiessaan perheestään tienaamalla rahaa, vaikkakin hiukan laittomasti.

***

Tuukka päättikin esitellä tyttöystävänsä seuraavana päivänä äidilleen korvaukseksi eilisestä riidasta. Raija oli oikein otettu tästä ja hän tunsi pitävänsä Annelista, joka vaikutti mukavalta tytöltä.

Naisten jäädessä juttelemaan tuli Tuukkaa kimppakyyti hakemaan häntä töihin. Poika lähtikin hyvillä mielin töihin, vaikka tiesi edessä olevan taas ryöstöretken.

Illalla oli Pentin aika kasvaa lapseksi, jolloin hän aloittaisi koulukäynnin. Pojasta kasvoi oikein söötti poika.

Myöhemmin Tuukka pääsi töistä ja sai ylennyksen rikollisen apulaiseksi! Samalla hänen palkkansakkin nousi ja poika oli tyytyväinen.

Pentti vietti aikansa leikkien leluillaan uudessa huoneessaan, jonka jakoi isoveljensä kanssa. Pentin entinen huone oli varattu tulevalle pikkusisarukselle. Poika olikin innoissaan uudesta sisaruksestaan, koska hän saisi tästä hänelle leikkikaverin. Tuukkaa kun ei enää tuntunut kiinnostavan leikkiminen hänen kanssaan.

Äidin syödessä illallista jo toiseen kertaan tänään tuli Pentti ihailemaan äitinsä isoksi kasvanutta mahaa. "Äiti tuleeko se vauva pian ulos, että mä pääsen leikkimään sen kanssa?" Pentti kyseli jännittyneenä. "Ei aivan vielä, mutta kauaa ei enää mene", Raija kertoi hymyillen. Onneksi Pentti ainakin tuntui odottavan iloisena uutta sisarustaan.

Tuukka oli taas kerran tullut töistä väsyneenä ja nukahtanut pöytään syödessään. Ylennyksen myötä hänen oli täytynyt tehdä entistä enemmän töitä ja lisäksi hänen täytyi käydä vielä koulussakin. Tuukka oli hyvin väsynyt, mutta tiesi viikonloppuna taas helpottavan, kun koulua ei olisi.

Aamuisin Pentti yritti auttaa äitiään, jonka huomasi taas unohtaneen laittaa tiskit koneeseen. Raijan loppuraskaus oli hankala ja nainen ei muuta tehnytkään kuin nukkui ja söi. "Turhaa sä siivoat", Pentti tuumasi veljelleen. "Mutta äitiä pitää auttaa, kun se ei jaksa siivota, kun se pikkuveli tai sisko käyttää sen kaikki voimat!" Pentti kiljahti veljelleen. Tuukka naurahti veljelleen.

Pian koitti Pentin ensimmäinen koulupäivä ja poika oli hyvin jännittynyt astuessaan koulubussiin. "Mee ny vaan sisään ei suo kukaan syö siellä", Tuukka hopotti astuen hänkin lopulta bussiin.

***

Röyhkä

Röyhkän perhe oli juuri muuttanut takaisin Kaunialaan. Kiinteistövälittäjä oli myynyt heille uuden talon kaupungin keskustasta. Perheen katsoessa ympärilleen päätti Jouko tilata ohi kulkeneelta postelijoonilta Kaunialan Sanomat, jotta he oppisivat tuntemaan Kaunialan tapahtumia.

Jouko ja Jutta kiertelivät uutta taloaan. Heidän astuessaan viimeisenä Lulun huoneeseen, he huomasivat, että huone näytti varsin tyhjältä lukuunottamatta Lulun sänkyä ja pientä nukkekotia, jotka oli hänelle tuotu vanhasta kodista.

"Tiedätkös vaimoni, täällä olisi hyvin tilaa toisellekkin lapselle. Lulukin on jo niin iso tyttö, että kohta häntäkään ei enää näy kotona ", Jouko tuumasi hymyillen kauniille vaimolleen.

Sanaakaan vastaamatta Jutta antoi miehensä houkutella hänet makuuhuoneen puolelle, jossa pari päätti kokeilla uuden sängyn jousituksia.. .

Vanhempien peuhatessa oli Lulu mennyt sillä välin uuteen huoneeseensa ja alkanut leikkiä tutulla leikkikodillaan. Kuitenkin pian Lulun ajatukset eksyivät seuraavaan päivään uudessa koulussa ja hän tunsi perhosia mahassaan. Miksi heidän oli täytynyt muuttaa? Täällä ei ollut ketään hänen ikäistään, jonka hän olisi tuntenut. Hän ei muutenkaan pitänyt yksin olemisesta. Entisessä koulussa hänellä oli aina ollut lauma ystäviä ympärillään, jotka lähes kaikki ihailivat häntä. Mutta nyt hän oli täysin vieraassa paikassa. Onnistuisiko hän saamaan ystäviä koulussa, jossa kaikki muut jo tuntivat toisensa? 

Jutta oli tutkimassa innoissaan työpaikkailmoituksia ja löysi ilmoituksen, jossa haettiin urheilu-uralle maskottia. Jutta päätti hankkia työn, vaikka työ olikin hyvin kaukana hänen unelmastaan huipulla.

Naapureiden kuultua uusista naapureista päätti osa heistä lähteä käymään Röyhkillä. Paikalle oli saapunut muunmuuassa Taneli Haaveinen, jolle Jutta selosti innoissaan uudesta työstään. Taneli vaan ei oikein ymmäränyt Jutan hehkuttelua, sillä hän ei ollut vielä ikinä ymmärtänyt työpaikalla työskentelemistä. Miksi ihmiset sietivät pomottelua, raskaita 8h päiviä ja tarkkoja työohjeita ja sääntöjä, kun vaihtoehtoisesti pystyi kotona tienata, olla itsensä pomo sekä vielä tehdä sitä mistä nautti?

Lulu taas oli syömässä lounasta Vanhalan Hermannin ja Hiljan kanssa. Hän kuunteli uteliaana, kun vanhukset kertoivat hänen serkkujensa Annelin ja Leenan kuulumisia. Heillä vaikutti olevan mukavaa tällä paikkakunnalla. Ehkäpä hänelläkin vielä olisi.

Myöhemmin iltapäivällä soi ovikello. Ovella seisoi hänen ikäisensä punatukkainen poika, joka oli kuullut juoruja uudesta tytöstä. Poika oli sitten päättänyt mennä katsomaan pitivätkö juorut paikansa. Lulu huomasi pojan katsovan häntä miettiväisesti. Kuitenkin Lulun yrittäessä kysyä pojan nimeä tämä vain tuijotti edelleen ja käänsi pian selkänsä lähtiäkseen pois.

Lulu ei edes kerinnyt kunnolla toipua vieraan pojan käytöksestä, kun kohta toinen, tällä kertaa ruskeahiuksinen poika, tuli heidän pihaansa. Tämä poika ei kumminkaan jäänyt tuppisuuksi, vaan meni heti reippaasti tervehtimään Lulua esitellen itsensä Mikaeliksi. Pian kumminkin Mikaelkin sopersi tytölle, että hänen täytyi lähteä tekemään läksyjä. . "Onkohan noi kaikki pojat täällä tommosia!?" Lulu huudahti itsekseen kiukkuisena.

Illalla tyttö sai sentään kumminkin jostakin leikkikaverin, nimittäin Hermanni innostui leikkimään suloisen sukulaistyttönsä kanssa. Lulu oli tyytyväinen, että sentään joku näytti pitävän hänestä.

***

Seuraavana aamuna Lulu heräsi aikaisin. Häntä jännitti entistä enemmän kouluun meno eilisen jälkeen. Sopeutuisiko hän ollenkaan joukkoon?

Jouko oli hyvällä päällä laittaessaan perheelleen aamupalaa. Jouko oli siitä erikoinen mies, että hän piti paljon ruuanlaitosta ja yritti hemmotella tällä tavoin perhettään. Jouko oli se, joka heillä laittoi siis ruokaa. Hänen vaimonsa taas ei varmaan edes osannut lämmittää ateriaa mikrossa.

Sitten pian jo koulubussi saapuikin heidän pihaansa ja Lulu nousi kyytiin hymyillen epävarmasti. Mitäköhän tästäkin tulisi. Koulukaverit ainakin kaikki istuivat yhtenä ryhmänä bussin perällä eikä tuohon porukkaan näyttänyt olevan helppo päästä. Lulu päättikin aluksi vain istahtaa bussin etuosaan tyhjille paikoille.

Avioparin syötyä aamupalan, tunsi Jutta yhtäkkiä oksennuksen suussaan ja oli lähellä oksentaa siihen paikkaan."Oletko rakas kunnossa?" Jouko kysyi huolestuneena korjatessaan astioita. "En taida olla, ehkä olen saanut jonkun mahataudin", Jutta mietti pidätellen edelleen oksennusta. Samalla hän tunnusteli mahaansa ja tunsi sen hiukan kasvaneen. "Ja voi hitto, olen vielä lihonutkin!" Jutta kiljahti ärsyyntyneenä.

Kauaa hän ei enää pystynyt pidätellä ja riensi äkkiä vessanpytylle sylkäisemään pahan olonsa pois.

"Tiedätkö minusta tuntuu, että et sinä ole lihonut etkä sairas. Taidat olla sen sijaan raskaana", Jouko mietti kokeillessaan tämän mahaa. Jutan suu loksahti auki ja hän päättikin tehdä raskaustestin.

Tultuaan vessasta positiivisen testituloksen kanssa, Jutan oli myönnettävä Joukon olevan oikeassa. Hän tosiaankin oli raskaana ja he saisivat toisen lapsen. "Oi tätä minä olen niin odottanut!" Jouko huudahti ja syöksyi rutistamaan onnellisena vaimoaan. Hän oli niin pitkään halunnut jo toista lasta ja nyt he saisivat sellaisen.

Mies päättikin heti valmistaa Jutalle herkullista liemisoppaa, minkä pitäisi pitää hänet ja lapsen terveenä.

  

Lulu oli päässyt koulusta. Hän ei kumminkaan ollut hyvällä mielellä. Hän oli joutunut viettää koko päivän lähes yksin. Aluksi oli vaikuttanut siltä, että koulukaverit hyväksyisivät tytön joukkoonsa, koska kaikki tulivat esittäytymään ja jotkut olivat vaihtaneet jopa pari sanaa hänen kanssaan. Seuraavalla välitunnillä kukaan ei kumminkaan leikkinyt hänen kanssaan, vaan sen sijaan kaikki muutkin lapset alkoivat käyttäytyä juuri samalla tavalla kuin ne kaksi poikaa, jotka hän oli jo aiemmin edellisenä päivänä tavannut. Pojat tuijottivat häntä ja tökkivät sitten toisiaan virnistäen. Tytöt taas osoittelivat häntä nauraen kuiskiessaan toisilleen. Vielä myöhemmin koulun jälkeen hän huomasi Mikaelin kulkevan heidän talonsa ohi vilkuillen häntä. Mikä kaikkia oikein vaivasi?

Ollessaan eräänä päivänä pihalla, Lulu huomasi häntä vanhemman pojan kävelevän ohi, joka kertoi olevansa Tuukka. Poika vaikutti Lulusta mukavalta eikä tämä tuijottanut häntä häiritsevästi kuten muut. Tuukka myös vitsaili ja kyseli hänestä. Kukaan muu tämän paikkakunnan nuorisosta ei ollut tehnyt niin. Pian tytölle myös selvisi, että Tuukka oli hänen serkkunsa poikaystävä.

Sitten heillä  vasta olikin puhuttavaa. Tuukka kertoili Annelin ja omista hölmöilyistään. Lulu taas kertoi ikäistensä oudoista reaktioista ja pelosta, että ei sopisi joukkoon. Tuukka ei tätä uskonut ja väitti muiden vain olevan niin lumoutuneita tytöstä. Lulu huomasikin nauravansa ihan aidosti pojan jutuille ja unohti hetkeksi omat murheensa. Juttutuokio venyi iltamyöhään ja Lulu ajatteli pojan lähtiessä olevan hieman kateellinen serkulleen tuommoisesta poikaystävästä.

Jutta ei ollut saanut tänä yönä unta ajatuksiltaan. Hän oli pukeutunut uudelleen ja oli ollut aikeissa syödä vielä iltapalaa. Hän kuitenkin sen sijaan istahti olohuoneen sohvalle ja antoi itselleen luvan viimeinkin ajatella totuudenmukaisesti. Hän kosketti kädellään mahaansa ja huokaisi. Halusiko hän tätä lasta? Oliko hän toivonut toista lasta? Rehellisesti sanottuna ei. Jouko tämän lapsen oli halunnut ja Jouko tätä oli ehdottanut. Mutta miksei hän ollut kieltäytynyt? Jottei pahoittaisi miehensä mieltä. Hän tiesi jo seurusteluaikoina Joukon halunneen aikuisena paljon lapsia. Ja silti hän oli tässä tilanteessa. Mitä tapahtuisi, jos hän ei oppisi pitämään tästä lapsesta?

***

Päivien muuttuessa kuukausiksi Jutta yritti esittää olevansa innostunut uudesta tulokkaasta. "Minun täytyy pian ruveta tekemään vauvalle omaa huonetta, eihän vauva voi Lulunkaan kanssa nukkua. Tietysti minä voisin nukkua samassa huoneessa sen kanssa, mutta sinäkään et saisi yöllä nukutuksi, joten on paras rakentaa toinen huone. Sen voisi ehkä maalata siniseksi", Jouko selosti innoissaan Jutan yrittäessä nyökkäillä hymyillen.

Jouko ei tiennyt vaimonsa peloista, eikä hän niitä olisi varmaan huomannutkaan, sillä sen verran hän oli innoissaan. Mies hoiti mukisematta perheen talon siivouksen, pyykkäyksen ja kokkauksen. Hänelle oli tärkeintä, että Jutalla ja tulevalla kuopuksella oli hyvä olla.

Pientä vastoinkäymistäkin oli Joukolla välillä, kun tämä törmäsi aina uudelleen ampiaisparveen ollessaan puutarhatöissä.

Jutta ei voinut siis käydä töissä, koska työssä olisi täytynyt rehkiä eikä se sopinut raskaana olevalle naiselle. Hän olisi siis vastentahtoisesti äitiyslomalla, mutta aina kun Joukon silmä vältti hän yritti kohentaa kuntoaan. Jutta tiesi, että hänen olisi pitänyt lepäillä, mutta hän halusi mahdollisimman pian saada ylennyksen eikä lepäily auttanut häntä siinä. Toisinaan Jutta tuntui myös ajattelevan, että voisi olla hyväkin jos hän saisikin keskenmenon. Mutta hän tunsi silti syyllisyyttä näistä karmeista ajatuksista. Jouko olisi musertunut, jos olisi tiennyt, mitä hän ajatteli. Onneksi kukaan muu ei tiennyt. Jutan mieli kun ei ollut muuttunut parissa kuukaudessa mihinkään. Hän ei edelleenkään halunnut toista lasta.

Lululla oli alkanut mennä hieman paremmin. Tieto uudesta sisaruksesta oli selvästi piristänyt häntä, mutta kavereita hänellä ei vieläkään ollut. Kaikki olivat koulussa edelleen käyttäytyneet lähes joka päivä samoin kuin ensimmäisenäkin päivänä. Vasta puolen vuoden jälkeen hän oli tutustunut erääseen tyttöön, joka oli myös jonkin aikaa sitten vasta muuttanut Kaunialaan. Tyttö tuntui ymmärtävän hänen yksinäisyytensä ja hämmästeli myös muiden käytöstä, mutta huomautti, että pojat tuijottivat ainoastaan Lulua eivätkä häntä.

"Miten niin ne muka mua vaan tuijottaa? Tomas ei ainakaa saa silmiään irti susta" Lulu huudahti leikkisästi punastuneena ja heitti kaveriaan tyynyllä. Tästä alkoikin raivoisa tyynysota, joka päättyi vasta, kun Lulua huudettiin syömään.

Teki Lulu myös kuuliaisesti läksynsäkkin, vaikkei mikään huippuoppilas ollutkaan.

Usein myös läksyjen teon jälkeen Lulu kutsui Tuukan kylään, joka oli nykyään hänelle hyvä ystävä, ainakin hänen mielestään. Tuukkakin tuntui kyllä pitävän hänestä kaverina ja heillä oli aina hauskaa. Tällä kertaa he katsoivat heillä salaa Ihmissusi-kauhuelokuvaa. Lulun mielestä elokuva oli pelottava, mutta ei hän voinut sitä pojalle kertoa, koska tämä olisi pitänyt häntä pian pienenä kakarana ja Lulu halusi Tuukan pitävän häntä rohkeana tyttönä eikä minään keskenkasvuisena.

Jutta tunsi olonsa taas kerran kurjaksi niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Hän oli varmaan maailman surkein äiti. Kumpa hän olisi osannut iloita uutisesta, johon hänen oli ollut aikaa tottua melkein yhdeksän kuukautta, mutta hän ei vain kyennyt. Häntä ei oltu tehty monen lapsen äidiksi. Rakastihan hän kyllä paljon Lulua, mutta kyllä Jouko oli suurimman osan tämän kasvatuksesta hoitanut. Opettanut tytön kävelemään, puhumaan, potalle, syömään...Eikä hänellä ollut niin läheiset välit tyttäreensä kuin tämän isällä.

Pian koitti kumminkin eräänä päivänä Jutan synnytys hieman etuajassa.

Pian Jutta sai käsilleen pienen vaalean poikavauvan, jolla oli vanhempiensa ruskeat silmät ja äitinsä hiukset.

Jutan hymyillessä piti Jouko poikaansa sylissään ensimmäistä kertaa ja tunsi kyyneleiden muodostuvan silmissään. Hänellä oli oma pieni poika! "Isin oma Leo", Jouko kuiskasi.

Siinä olikin osa. Jos joku on jo huomannut niin tosta sivuboksista näkyy tilanne seuraavan osan valmistumisessa ;) Seuraava osa onkin jo pelattuna ja enää tekstit puuttuvat. Mutta koska mulla on nyt kesätöitä parhaillaan tässä vielä pari viikkoa niin se työ vie aikalailla mun aikaa, mutta yritän saada osaa ulos. Mutta toivottavasti tykkäsitte tästä osasta ja kommentoitte! :) Linkityksiä voi myös kysellä, mutta silloin toivon myös vastalinkitystä :)