Osa 2: Jos sulla on toinen

Tässä olisi uutta osaa teille. Nauttikaa!

Lorula
 

Toni oli syvissä mietteissä. Normaalisti kuntoillessaan hän keskittyi siihen lujasti, nyt kumminkin ajatukset harhailivat. Eikä ihme, sillä Toni oli juuri kihlautunut Cassandra Goottilan kanssa. Kuka tahansa muu mies olisi varmasti ollut iloissaan kihlautumisesta. Hän ei kumminkaan ollut. Hän tunsin paremminkin itsensä kahlituksi. Eikä hän edes rakastanut tätä naista. Ei hän omasta mielestään rakastanut ketään. Naiset olivat hänelle vain pakkomielle, ei muuta. Silti hän oli joutunut kihloihin ja kohta naimisiin, jos mikään tai kukaan ei estäisi sitä. Hän itse kun ei voinut sitä estää.

Havahduttuaan ajatuksistaan Toni päätti tehdä jotain, mikä veisi hänen ajatuksensa muualle.

Hän soittikin Terhakaisen Niinalle ja pyysi tätä kylään. Nainen olikin heti mielellään suostunut tämän pyyntöön.

"Hei kaunotar, käytkö usein täällä?" Toni sanoi lumoavalla äänellään Niinalle ja otti naisesta kiinni Niinan hymyillessä tälle viekoittelevasti. Hetken aikaa kumpikin vain tuijotti toistaan. Niina oli hänestä niin kaunis. Kauneimpia naisia, mitä hän oli ikinä tavannut ja hän sentään oli tavannut monen monta naista.

Tonin ajatukset kumminkin katkesivat Niinan siepatessa miehen tiukemmin itseään vasten ja suudellen tätä hyvin innokkaasti.

Hetken aikaa Toni ei voinut kuin toljottaa kaunokaista suu auki. Harvoin kukaan nainen oli häntä noin väkevästi suudellut. Toni oli alusta asti tiennyt, että tässä naisessa oli sitä jotakin, mikä sai hänet tuntemaan itsensä erilaiseksi. Hän kuitenkin havahdutti itsensä jälleen kerran taas maan päälle ja suuteli Niinaa uudelleen houkutellakseen tämän kanssaan porealtaaseen.

Heidän päästyä porealtaaseen päätti Toni heti suoraa vetää Niinan lähelleen. Voi kun tämä tuoksuikin niin hyvältä!

Nopeasti meno yltyikin villiksi eikä kellekkään jäänyt arvailujen varaan, mitä porealtaassa tapahtui loppujen uikkareiden pudotessa pois.

Niina lähtikin jonkin ajan päästä onnellisena kurkistettuaan vielä kerran lasiovesta puolialastonta miestä hymyillen.

Villien hetkien jälkeen olikin aika kokkailla sen verran, mitä Toni nyt osasi kokkailla. Nimittäin paistaa uunissa valmisateria.

Tosin täytyy myöntää, ettei Tonilta oikein sekään sujunut tämän otettua palaneen ruokansa uunista.

Toni huomasi tuijottaessaan mitään näkemättä televisiotaan, ettei Niinan käynti ollut vähentänyt ollenkaan hänen ajatuksiaan vaan paremminkin lisännyt niitä. Miksi tämän kaiken piti olla niin hankalaa?


























Vielä uudestaan hän pyysi toista rakastajaansa käymään luonaan nimittäin viehkeää Katri Lassilaa, joka varmasti rauhoittaisi hänen oloaan.

Viitsimättä käyttää edes hurmaamistaitojaan, hän kaatoi naisen suoraa sängylle saaden sen minkä halusikin Katrilta. Harmitonta hupia.

Eikä Katrikaan mieheltä muuta halunnut, sillä hän poistui Tonin viereltä varsin pian tämän nukahtamisen jälkeen.

Toni havahtui yksin sängystään aamuvarhaisena. Ja hyvä vain, sillä hän ei niin piitannut peuhaamispuuhien jälkeisistä hetkistä.

Lueskellessaan oppikirjaa uraansa varten hän tunsi itsensä rauhallisemmaksi. Kyllä hän vielä pääsisi Cassandrastakin eroon.

Pian Tonia tulikin kimppakyyti hakemaan töihin. Ja mies ei voinut kuin hymyillä. Ei menisi varmaan kauaakaan ja hän olisi vapaa mies taas!



Mukavainen

Mukavaisilla oli melko tavallinen päivä menossa, sillä Leena ja Anneli tappelivat taas vaihteeksi. Tällä kertaa Anneli oli hermostunut Leenalle, kun sisko oli tahallaan rikkonut hänen suosikkipaitansa saksimalla sen täyteen reikiä. "Hitto, kun sun pitääkin olla noin ärsyttävä! Se oli mun lempipaita!"Anneli huudahti ja läpsäisi siskoaan. Kohta siskokset olivat taas ilmiriidoissa.

Hermanni tunsi itsensä jo hyvin vanhaksi, muttei myöntänyt tätä silti kenellekkään, ei edes vaimolleen. Mutta eihän hän voinut olla vielä niin vanha, vaikka joskus saattoikin ruveta pyydystämään perhosten sijasta ampiaisia eikä jälkikäteen edes muistanut niin tehneensä vaan ihmetteli kädessä olevia piston jälkiä.

 Koko perhe oli kokoontunut päivälliselle, kaikki paitsi Leena. Eikä siltikään tämä ollut mitenkään outoa perheen parissa. Hilja oli ainut perheestä, joka kyseli jälleen kerran miksi Leena ei ollut pöydässä. Hänen kyselynsä kuitattiin useimmiten hiljaisella mutinalla siitä ettei tyttö vielä ehtinyt syömään.

Oikeasti Leenaa ei vain kiinnostanut syödä perheensä kanssa. Hän vihasi paljon melkein koko perhettään paitsi mummoansa, joka oli ainut joka tuntui välittävän hänestä. Tälläkin kertaa hän makaili sängyllään haaveillen ja odotti kunnes ylös kuuluva puhe hiljeni alakerrassa.

Sen jälkeen hän meni alas ja istahti tyhjään pöytään syömään kuten aina ennenkin. Hän piti yksin syömisestä, koska silloin ei kukaan valittanut hänelle koulumenestyksestään tai ulkonäöstään. Ei tarvinnut riidellä.

***

Tapion ja Elinan arki oli jo jonkin aikaa sujunut samoin kaavoin. Heidän tullessa töistä he söivät perheen kanssa ja sen jälkeen alkoivat kohottaa taitojaan uriaan varten. Useimmiten Tapio oli nurkassa kuntoilemassa ja Elina pelasi shakkia. Ja aina heidän välillään vallitsi hiiskumaton hiljaisuus. Erityisesti Elinan olisi tehnyt mieli rikkoa se, mutta heidän välillään oli tapahtunut jotain sellaista, ettei hän oikein tiennyt mitä olisi sanonut.

Kaksoset sen sijaan olivat taas vähemmän hiljaisempia. Jälleen kerran Anneli oli hermostunut Leenaan. "Siis hemmetti laittaasit nyt toisen paidan!" Onko sun pakko pitää tommosta mahdollisimman paljastavaa paitaa koulus? Siis tiedätkö sä, mitä Tiina sanoi tänään susta? Se sano, että näytät iha huoralta ja mä oon oikeastaan samaa mieltä!" Anneli huudahti ilkeästi. Leena katsoi hetken siskoaan surullisena ja tunsi kyyneleiden olevan tulossa, mutta päätti pidätellä. Hän ei kyllä siskonsa aikana itkisi. Sitä tyydytystä hän ei antaisi tälle.

"Just no kiitti, sä oot kyllä maailman huonoin sisko!!" Leena huusi vihaisena ja läpsäisi siskoaan kasvoille.

Annelin käännettyä selkänsä siskolleen järkyttyneenä, ei Leena enää pystynyt pidätellä kyyneleitään vaan purskahti itkemään."Mä en jaksa tätä enää!!!" Leena vaikeroi."Miten mun oma siskokin voi olla mulle niin hirveä?!"

Lopetettuaan itkemisen päätti tyttö soittaa poikaystävälleen Timolle. "Mä en nyt jaksais olla himas, tuutko hakeen mut?"Leena kysyi ja sai pojalta myöntävän vastauksen.

Hilja oli kuullut tyttöjen riidan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Tytöt riitelivät usein, mutta nyt riita tuntui tavallista pahemmalta. Hänestä tuntui todella pahalta kuulla Leenan itkevän, mutta silti hän istui vain lukemassa. Hän olisi halunnut mennä lohduttamaan lapsenlastaan, mutta hänen tyttärensä ehtona heidän luokseen muuttamisena oli ollut se, että he eivät saisi Hermannin kanssa puuttua heidän perheensä välisiin suhteisiin. Hiljan oli siis vain pysyttävä erossa kaksosten ja muidenkin riidoista. Hinta oli suuri, mutta kun pian hänenkin kuntonsa alkaisi huonota niin hänestä ja Hermannista sentään huolehdittaisiin.

Ja eivät kaksoset olleet ainoita, joilla meni huonosti. Tapiolla ja Elinalla tosiaankin oli mennyt huonosti jo hetken aikaa. Ja lopulta Elina sai tarpeekseen ja lopettaessaan shakin peluun, nainen ei ollutkaan tapansa mukaisesti mennyt suoraa nukkumaan vaan jäi odottamaan Tapiota. 

Tapion saapuessa Elina päätti avata heti suunsa antamatta miehelle puheenvuoroa."Meillä on mennyt jo huonosti kauan aikaa ja nyt kerrot mikä sinua vaivaa? Miten me ollaan jouduttu tähän tilanteeseen?" Hän kysyi vihaisena. "Ai mikä minua vaivaa? Sinähän se välität vaan urastasi! Sinua tuskin näkee välillä ollenkaan kotona! Et muista ollenkaan enää olemassaoloani!" Tapio huusi takaisin.

Elinan vihaisuus hävisi siinä samassa."Anteeksi kulta, en tiennyt, että ajattelet niin", hän sanoi ja silitti miehensä kasvoja hellästi."Ehkä se olenkin minä, joka on toiminut väärin. Olen laiminlyönyt perhettäni ja erityisesti sinua urani vuoksi. Niin minun ei olisi pitänyt tehdä. Kuvittelin vain, että sinussa oli jokin muuttunut, mutta minussahan se vika on", Elina jatkoi apeana.

Tapio tunsi syyllisyyden polttavan sisintään. Hän otti vaimostaan kiinni hellästi ja suikkasi tälle suukon. Hän ei kumminkaan voinut kertoa totuutta. "Älä ole liian ankara itsellesi. Minun olisi pitänyt sanoa sinulle jo aiemmin",Tapio sanoi ja suuteli uudelleen vaimoaan. "Tärkeintä on, että emme enää tee niin", hän vielä sanoi.

Sitten hän suuteli vaimoaan halukkaasti ja taivutti tämän pitkästä aikaa sängylle Elinan vastatessa suudelmiin samalla innolla.

Anneli ei saanut unta. Hän pyöriskeli sängyssään ja mietti. Leenan sanat kaikuivat lakkaamatta hänen päässään. Maailman huonoin sisko. Niin hän kyllä taisi ollakkin. Mutta voisi Leenakin yrittää ymmärtää, että eihän hän halunnut, että hänen omaa siskoaan haukuttiin ties miksi. Mitä ihmiset sitten ajattelisivat hänestä, jos hänen siskonsakkin olisi tuollainen? Oli hän muutenkin kuullut ilkeitä juoruja Leenasta, eikä olisi tahtonut uskoa niitä todeksi. Onneksi siskolla on nykyään Timo, joka pitää tästä huolta. Mutta silti, voisi hän yrittää olla siskolleen kiltimpi, ehkä...

Leena istuskeli pihalla ja odotti, että Timo hakisi hänet. Katsellessaan tähtiä hän tunsi rauhoittuvansa. Pian hän tunsi hymyn pyrkivän huulilleen kuullessaan tutun auton ajavan pihaan.









Leena hiipi hiljaa poikaystävänsä kyytiin päästen hetkeksi pois taas tästä piinaavasta ympäristöstä.


***

Anneli oli herännyt taas ensimmäisenä ylös laittamaan aamupalaa kuten yleensäkkin. Tällä kertaa kumminkin vielä tavallistakin aiemmin. Hän ei ollut saanut nukuttua montaakaan tuntia eilisen riidan vuoksi, vaikka vielä itse oli aloittanut sen. Hän oli myös kuullut, kun sisko oli hiipinyt yläkertaan takaisin neljän aikaan yöllä. Leena oli taas ollut ilmeisesti koko yön ajelemassa Timon kanssa ja vielä arkiviikolla. Sitä hän ei voinut ymmärtää.

Elina oli hoitamassa arkiaskareita. Pyykkiä oli taas kertynyt mahdottomasti. Samalla hän ajatteli hymyillen eilistä iltaa miehensä kanssa. Viimeinkin kaikki näytti taas sujuvan!

Tapio ei ollut ainoa, joka piti taloudenhoitaja Katrista. Hermanni oli myös huomannut välillä jääneen tuijottelemaan vanhoilla päivillään liiankin pitkäksi aikaa perheen taloudenhoitajaa. Nainen oli kaunis ja muodokas, mikä pisti vanhuksen pään aina sekaisin, kun tämä vain näkikin Katrin.

Usein Hermanni seurasikin naista alusvaatteisillaan ja kertoili koko ajan, mitä vihjaavampia kehuja päivien kuluessa. Usein Katri vain kohteliaasti kiitti ja jätti vanhuksen härskit ehdotukset omaan arvoonsa.

Leena oli päässyt koulusta. Hänelle koulu oli silkkaa kidutusta, koska hänellä ei ollut kavereita ja Timokin oli eri luokalla ja usein omien kavereidensa kanssa. Ja vielä kun hän joutui sietää jokapäiväistä kiusaamista niin kuinka hän olisi voinut pitääkkään koulusta?

Ja vielä kun Anneli oli tuonut koulusta kotiin kylään juuri sen Tiina kaverinsa, joka oli pahimman luokan prinsessa, jota Leena ei voinut sietää. Tyttö oli vieläpä yksi niistä, jotka aina koulussa nimittelivät häntä. Nytkin hän tunsi tämän inhoavan katseen selässään. Että Annelin pitikin olla juuri kaveri tuon tytön kanssa...

Tapio ei pitänyt tyttärensä Annelin poikaystävästä. Hän oli kuullut pojan liikkuvan huonoissa piireissä eikä hän halunnut kunnollisen tyttärensä sekaantuvan tähän. Joten kun hän näki taas kerran Tuukan tyttärensä kanssa niin hän suuttui. "Painu pois minun tontiltani! Kiellän sinua enää tapaamasta tytärtäni! Hän ei saa liikkua sinunlaisesi rikollisen kanssa!" Tapio huusi vihaisena ja ajoi säikähtäneen pojan pois.

Sen sijaan Leenan kyllä annettiin liikkua kenen kanssa hän halusi. Hänen vanhempansa eivät ilmeisesti uskoneet tytön tilanteen enää pahenevan nykyisestä tilanteesta. Leena olikin onnellinen saadessaan kutsua pojan vaihteeksi kylään. Timon kanssa oli aina hyvä olla.

Pari viettikin tuntikausia jutellen ja kuherrellen.  Telkkarista tuleva elokuva oli unohtunut jo ensimmäisen vartin jälkeen. "Oon niin onnellinen sun kanssa", Leena kuiskasi pojalle."Niin mäki oon sun kanssa", Timo kuiskasi takaisin katsoessaan kultansa silmiin."Kumpa vois vaan olla ikuisesti tässä."

Valitettavasti se ei ollut mahdollista, vaan pian Timon oli aika lähteä kotiin. "Tulee ikävä muru", Timo sanoi ja suuteli tätä vielä kerran."Niin munki sua", Leena vastasi suudelmien välistä.

Siivotessaan pöytää Hilja oli ajatuksissaan. Hermanni oli vaikuttanut hourailevalta eikä ollut heti tunnistanut häntä. Hilja alkoi tosissaan jo huolestua miehestään. Ehkä hänen pitäisi viedä Hermanni lääkäriin.

Annelista tuntui pahalta. Hän ei pystynyt keskittyä läksyihinsä vaan ajatteli vain isäänsä ja Tuukkaa. Isä oli niin epäreilu, kun Leena sai seurustella kenen kanssa tahansa, mutta hän ei. Isä oli kieltänyt häntä tapaamasta enää Tuukkaa. Miten hän voisi sitä käskyä noudattaa? Hänen järkensä käski totella vanhempia niinkuin aina ennenkin ja päättää seurustelu, mutta sydän käski hänen jatkaa Tuukan tapaamista, vaikka sitten salaa, jos ei muuten. 

Annelia pelotti. Hän ei ollut oikeastaan ikinä ollut tottelematon. Ja vaikka hän liikkui koulun suosituimpien tyyppien kanssa ja oli itsekkin hyvin suosittu, niin hän oli silti aina pysytellyt erossa hankaluuksista toisin kuin siskonsa. Ja silti, mitä vikaa edes Tuukassa oli? Isä oli vain sanonut ainoaksi syyksi sen, että tiesi tämän pojan tietävän hankaluuksia. Mikä syy muka sekin oli...

Hermanni havahtui hereille keskellä yötä. Yrittäen hapuilla vierestään vaimoaan tämä avasi silmänsä ja yhtäkkiä hoksasi nukkuvansa tyttärensä ja tämän miehen makuuhuoneessa. Miten hän sinne oli mennyt? Eikö hän osannut enää mennä nukkumaan edes omaan sänkyynsä? Hermanni alkoi olla peloissaan, mikä kumma hänellä oli?


***

"Pitikö sun sit vaan tuoda se Tiina eilen meille!", Leena sanoi myrkyllisesti ruokapöydässä ja heitti vihaisena vedet siskonsa päälle. "Se tykkäs varmaa nuuskia meillä, että sais keksittyä lisää valheita musta kerrottavaksi koulussa." 
 "Voi idiootti, sä kastelit mun vaatteet!" Anneli kirkaisi."Ja sitäpaitsi ei se kuulu sulle ketä tuon koulusta kotia!" Tyttö jatkoi unohtaen lupauksensa olla kiltimpi siskolleen ja heitti kostoksi lautaseltaan ruokaa siskonsa päälle.

Kun tytöt olivat menneet yläkertaan ja Elina oli lähdössä töihin luullen, että Tapionkin menisi töihin niin päätti mies toimia. Hän katsoi samalla vaimonsa töihin menoa ja soitti pomolleen kertoakseen olevansa sairas.

Katri oli huonolla mielellä siivotessaan Leenan huonetta. Tapio ei ollut moneen päivään edes vilkaissut häntä. Olikohan tämä lopultakin menettänyt kiinnostuksen häntä kohtaan ja jatkanut eteenpäin vaimonsa kanssa? Se olisi harmi. Katri piti paljon Tapiosta ja hänen kanssaan oli nautinnollista olla.

Mutta Katrin ei olisi tarvinnut olla huolissaan. Nimittäin Tapio ei ollut unohtanut naista ollenkaan. Hän oli vain tarvinnut aikaa miettiä uskaltaisiko hän jatkaa suhdettaan vaimonsa selän takana. Hän kumminkin rakasti vaimoaan, eikä olisi halunnut satuttaa häntä. Tapio ei kumminkaan voinut mitään itselleen, että Katri pyöri usein hänen ajatuksissaan. Niinpä  hän olikin päättänyt jatkaa suhdettaan ja auttoi taloudenhoitajaa siivoamalla taloa, jotta hän voisi mahdollisimman nopeasti päästä viettämään aikaa naisen kanssa.

Katrin saatua siivottua Tapio kutsui tämän makuuhuoneeseen. "Kyllä sitä näytetetään taas aivan rikollisen kuumalta", mies sanoi tuijottaen tätä. " Minä kun luulin, että olit unohtanut minut?"Katri sanoi hämillään. "Kuule en voisi unohtaa sinua!" Tapio huudahti ja otti naisesta tukevan otteen."Miten voisinkaan, kun käyt täällä joka päivä!"

Pian meno yltyi kuumaksi ja Tapio alkoi irrottaa naisen mekon vetoketjua. "Mennään tuohon sängylle!" Tapio ehdotti hengästyneenä.

Tapion suudellessa sängyllä hän haistoi Katrin ihanan tuoksun ja tunsi naisen kuuman ihon omaa ihoaan vasten. Kuinka hyvältä hänestä tuntuikaan. Mitään muuta ei mahtunut hänen päähänsä kuin Katri. Hänen huulensa, kätensä, hiuksensa....

Eikä Tapio silloin huomannut Leenaa, joka oli kuullut meteliä ja päättänyt käydä katsomassa, mitä huoneessa tapahtui. Ovi kun ei ollut edes lukossa. Astuttuaan huoneeseen Leenaa kohtasi kauhea näky. "Eii!" Leena kiljaisi hätääntyneenä huomatessaan isänsä ja Katrin sänkypuuhissa.

Tapio ei tyttärestään paljoa piitannut vaan nousi aivan rauhallisesti Katrin kanssa sängystä ylös ja suuteli vielä hyvästiksi rakastettuaan Leenan silmien edessä.

Katrin poistuttua Leenan hätäännys oli muuttunut vihaksi. Hän hyökkäsi heti isänsä kimppuun hyvin vihaisena. "Mitä helvettii sä oikein teet?! Etkö ajattele yhtään, mitä teet äidille. Mä kyllä niin kerron, että sä petät sitä ton akan kanssa sen selän takana!! Äiti tulee niin murhaamaan sut ja lennät pihalle täältä ikuisiksi ajoiksi!!" Leena huusi raivoissaan.

"Ja et kuule varmana kerro äidilles yhtään mitään! Tämä asia ei kuulu sinulle yhtään! Mitäs työnnät nokkasi muiden asioihin!" Tapio huusi takaisin. "Sitä paitsi, jos hiiskut sanaakaan kellekkään minusta ja Katrista niin tulen varmistamaan, että sinut viedään lastenkotiin!"

Juostuaan karkuun omaan huoneeseensa Leena murtui ja rojahti suoraan lattialle itkien. Hän tunsi maailman romahtavan päälleen. Mitä ihmettä hän tekisi. Jos hän kertoisi äidilleen, mitä isä oli tehnyt niin tämä kertoisi hänestä takuulla valheita sossuille ja hän joutuisi lastenkotiin... Mutta jos hän vain olisi hiljaa niin isä takuulla jatkaisi touhujaan kenenkään tietämättä ja äiti luulisi kaiken olevan hyvin... Eihän hän pitänyt muutenkaan vanhemmistaan, mutta kyllä hän sentään tiesi mikä oli oikein ja mikä väärin. Mutta ei kai hän voisi tehdä muuta kuin pitää suunsa kiinni, koska hän ei mihinkään lastenkotiin menisi. Miten hänen elämästään olikaan tullut tälläistä?


Sainpas tämänkin valmiiksi. Osassa vähän kesti töiden ja lomamatkan vuoksi. Mutta valmiiksi tuli kumminkin vielä heinäkuun puolella. Mitäs piditte? :)